Jokihelmisimpukoita Hyrynsalmella - Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013.
Koulutettu
tutkimussukeltaja – mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää? Jos sen päätyö on olla
Metsähallituksen meribiologi ja tehdä vedenalaista habitaattikartoitusta, sitä
voi lisäksi käyttää ainakin vedenalaisten luontopolkujen rakentamisessa,
järvien kulttuuriperinnön kartoittamisessa, sukeltajatapahtumien
järjestämisessä ja monessa muussa. Tuohon muu –kategoriaan kuuluvat syksyn
raakkukartoitukset, joita lähdin tekemään kollegani Pekka Lehtosen kanssa
Hyrynsalmelle.
Kainuun
Helmenkalastajat –hanke ammentaa nykyisin elävien raakkujen etsinnät
historiallisen helmenkalastuksen pohjalta. Oletusarvona on, että kun raakku eli
jokihelmisimpukka suojeltiin vuonna 1955, se on silti saattanut säilyä monilla
samoilla paikoilla, josta sitä aikanaan kalastettiin helmien toivossa.
Raakkuhan on pitkäikäinen laji, parhaimmillaan se saattaa elää yli 200 vuotta. Elinkiertonsa
elinympäristön suhteen se on kovin vaativa, ja uusia pieniä raakkuvauvoja
saikin etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Pekka etsii raakkuja vesikiikarilla - Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.
Päästiinhän sitä sentään sukeltamaankin! GoPro -kameralle on rakennettu kätevä ja käsiinsopiva valkoinen kehikko, eikä kamera tärise juuri lainkaan. Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.
Syyskuun
loppupuolella minä ja Pekka pakkasimme Toyota Hilux –maasturin pitkän
takaluukun täyteen sukellusvarusteita, peräkärryyn mahdutettiin mönkijä ja sen
kärry sekä kumivene moottoreineen. Kainuun Helmenkalastajat –hanke halusi mukaan
sukeltajia, moni raakkujoki kun on syvä ja leveä. Kainuun hankkeen edetessä
tulimme pikemminkin siihen johtopäätökseen, että Kainuusta on puuttunut jokia
kun kaiken maailman puropahaset on nimetty joiksi. Suurin osa työstä tehtiinkin
kahlaamalla (=konttaamalla ja ryömimällä) ja vesikiikarilla kivien väleihin
tiiraillen.
Päästiinhän sitä
kuitenkin sen verran sukeltamaankin, että mukaan tulleet pullot saatiin
työrupeaman aikana käytettyä tyhjiksi. Hedelmällisin sukellus tapahtui Tuomijoella, johon oli kutsuttu mediaa paikalle.
Kivimppu yrittää piilotella sukeltajalta. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013
Tuomijoella on
mutka nimeltä Sandy, Hiekkainen, paikallisten mukaan Sändi. Joki tekee hurjan
mutkan lähes pystysuoran yli kymmenen metrin korkuisen hiekkatöyrään
alapuolella. Kumivene laskettiin alajuoksulta, pakattiin sukeltajilla ja
sukellusvälineillä ja ajettiin yläjuoksulle Sändille, missä toimittajat jo
odottelivat.
Sukellusvarusteet
päälle ja Essi laidan yli veteen. Mennessäni ajattelin, että eipä ole juuri
toivottomamman näköistä raakkupaikkaa, leveä ja hitaasti virtaava
hiekkapohjainen ruskeavetinen joki. Ensimmäinen jokihelmisimpukka löytyi
kuitenkin lähes heti ja media oli innoissaan. Samalla reissulla löytyi
pikkujärvisimpukoita, kaljatölkkejä, eväsrasioita ja kahvipannu.
Rapu saapui katsomaan sukeltajaa. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013
Täytyy myöntää,
että meribiologin mielestä oli varsin eksoottista sukeltaa välillä myös jokien
ja purojen pohjia kaukana Kainuun vaaramailla. Järvisieni kasvatti eksoottisia
vihreitä ”sormiaan” pohjassa, majavat rakentelivat patojaan, mutuparvet
vilahtelivat vesisammalten seassa ja sorjat tammukat ja harrit lepäilivät
akanvirroissa.
Jos haluat tietää enemmän raakkujen ihmeellisestä elämästä, käy kurkistamassa blogi osoitteessa
Vapaasukellustoiminta on Suomessa tasaisesti kasvanut 2000 –luvun alusta, ja tänä päivänä laji on hyvin organisoitunut osaksi Sukeltajaliiton toimintaa. Vapaasukellusvaliokunta vastaa lajin kehityksestä organisoimalla sukelluskursseja, leirejä ja kilpailutoimintaa. Harrastajamäärät ovat olleet koko ajan kasvussa ja lajiin tutustuneita sekä enemmän ja vähemmän aktiivisia lienee pitkälle toistasataa ympäri maata. Verrattuna laitesukellusta harrastaviin, määrät ovat vielä pieniä, mutta lajilla on pontentiaalia tulla tärkeäksi osaksi seuratoimintaa.
Varmasti monia sukellusseuraa koskettavat ongelmat nuorisotoiminnan ja laitesukellustoiminnan välisestä kuilusta. Norppatoiminnan jälkeen nuorille on aika vähän tarjontaa seurassa, mikä voi johtaa jäsenten katoamiseen. Toisaalta aktiivisen toiminnan puute seurassa passivoittaa jäseniä, minkä vuoksi aktiiveja on vaikeampi löytää myös vastuutehtäviin. Vapaasukellus on yksi tapa vastata näihin haasteisiin. Vapaasukellus on jo nykyisellään osana nuorisotoimintaa snorkkelisukelluksen kautta, mutta vapaasukelluksen sisällyttämistä norppa- ja nuorisotoimintaan voidaan edelleen kehittää, ja siten saada jatkumo norppatoimintaan. Suunnittelutyö onkin jo aloitettu Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan ja vapaasukellusvaliokunnan välillä. Toivottavasti jo tulevan vuoden aikana voimme tarjota hyviä käytäntöjä toimintaan.
Aikuispuolella vapaasukelluksella on niin ikään paljon tarjottavaa. Vapaasukellus on erinomaista liikuntaa, tarjoaa mielekkäitä haasteita niin allas- kuin avovesikaudelle. Toiminnan hyvänä lähtökohtana ovat vapaasukelluskurssit tai introt. Vähäisten kouluttajaresurssien takia kursseja ei voida kaikkialla järjestetään, mutta mahdollisista kursseista tiedotetaan aktiivisesti. Kurssien ohella tarjolla on erilaisia leirejä, jossa tutustuu muuhun vapaasukellusyhteisöön, ja voi oppia jotain uutta lajista. Tänä syksynä järjestimme mm. ensimmäistä kertaa allassukellusleirin, jossa kävimme läpi sukellustekniikkaa, allasharjoitteita ja vapaasukellusharjoittelun perusteita. Tulevana vuonna leiritarjonta on entistä monipuolisempaa ja luvassa on monia viikonloppua jäänallesukelluksen sekä avovesi- ja allassukelluksen parissa.
Virkistyssukeltamisen ohella vapaasukellus tarjoaa paljon haastavana kilpalajina. Suomen kilpailijoiden taso on kova kansainvälisestikin, joten maajoukkuetoiminnassa on paljon tietotaitoa asian tiimoilta. Vuoden 2014 kilpailukausi starttaa 11 tammikuuta Hämeenlinnassa, jossa kilpaillaan pituussukelluksessa ja hengenpidätyksessä. Katsomoon mahtuu kaikki asiasta kiinnostuneet ja lisätieto löytyy alla mainituista lähteistä.
Lisää vapaasukelluksesta voit lukea Freediving Team of Finland –seuran nettisivuilta sekä seuran Facebookryhmästä, jotka ovat vapaasukelluksen aktiivisimmat tiedotuskanat. Lisää tietoja voi myös kysellä Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnasta, joka mielellään auttaa seuroja ja yksilöitä vapaasukellusasioissa
Sukeltajaliitto järjesti yhteistyössä Kemin urheilusukeltajien
kanssa pohjoisen aluetapaamisen 16.11.2013. Tilaisuudessa ohjelmassa oli esitelmiä
ja Sukeltajaliiton toimintaa tänään ja tulevaisuudessa. Pääpaino oli kuitenkin
pohjoisen sukellusseurojen toimintaan liittyvissä asioissa. Tilaisuuteen
osallistui yhteensä 20 henkilöä 10 sukellusseurasta.
Tilaisuuden aluksi Metsähallituksen tutkija Essi Keskinen
kertoi retkeilyalue Hossan vesistöjen tutkimuksista ja kartoituksista
sukeltamalla. Museoviraston Sallamaria Tikkanen kertoi viime kesänä Kemin
edustalla tapahtuneesta hylkykartoituksesta, jossa pohjoisen seurat olivat
olleet aktiivisesti mukana. Lisäksi Sallamaria kertoi muistakin Museoviraston
hylkyprojekteista mm. Vrouw Maria, St. Mikael ja Kronprins Gustaf Adolf.
Vrouw
Marian ja St. Mikaelin hylyistä on parhaillaan menossa näyttely Turun Forum
Mariniumissa nimeltään Mereen menetetyt – Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina.
Näyttelyssä voi tutustua Vrouw Maria -hylkyyn 3D-animaatiossa, joka ”melkein”
vastaa sukeltamista hylyllä. Näyttely jatkuu 6.4.2014 saakka. Kronprins Gustaf
Adolf -hylky löytyy Museoviraston ylläpitämästä vedenalaisesta puistosta
Helsingin edustalla. Puistoon on vapaa pääsy. Lisäksi tulossa on myös Kannu ja
kirkonkello – hylkytarinoita keskiajalta -näyttely Suomen merimuseossa
9.5.2014–18.1.2015. Näistä projekteista ja näyttelyistä löytyy lisätietoa
Museoviraston Internet-sivuilta. Esitelmät olivat mielenkiintoisia ja
herättivät paljon keskustelua.
Iltapäivän osuudessa toimin itse vetäjänä, ja siinä
käsiteltiin Sukeltajaliiton ja pohjoisten seurojen toimintaa tänään ja
tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli hyvä henki. Moniin kysymyksiin saatiin
tyydyttävä vastaus. Muutaman kysymykseen/ehdotukseen jäätiin kuitenkin vielä odottamaan
vastausta. Nämä asiat toimitetaan muistiona Sukeltajaliiton hallitukselle.
Kemissä juhlittiin myös Kemin urheilusukeltajien
40-vuotispäivää. Juhlassa seura palkitsi seuratyössä ansioituneita jäseniään. Juhlassa
vieraili tietysti myös Joulupukki, joka jakoi tilaisuuden naisväelle pienet
selviytymispaketit – kun miesväki on aina sukeltamassa.
Lopuksi vielä seuran puheenjohtajan, Jorma Vähän ”pakina”
juhlien jälkeen:
”Näin sitä on sitten juhlahumut takana. Kauheasti tappioita
ei tullut. Mitä nyt sihteerin reppu, vaihtunut puvuntakki, kaulariipus. Mutta
löytynevät kyllä ja vaihtavat omistajaa takaisin piakkoin. Ennen kaikkea meidän
pienvene-rahasto sai taas pelkällä "sukeltajien talkootyöllä" hyvän
lisän kassaan. 27€! Pantiin melkein paremmaksi kuin Sarven-hylkytalkoiden
"tuotos" 27.75€. On ne, aika velikultia, on juu! Pitää viedä parissa
erässä kauppaan. Sattuu joku tuttu näkemään ja ounastelee että voi, voi noinko
on heikkoa jo elämä. Vain kaksi säkillistä!? Moni asia sai uuden käänteen ja
toistettiin varmuuden vuoksi heti useampaankin kertaan. Että menee varmasti
perille. Ja unohtuu aamuun mennessä.”
/Teksti: Kari Savolainen/ Lauantaina 26.10. Keski-Karjalan Sukeltajat ry juhli 30 vuotista taivaltaan. Vuoden 2006 loppuun saakka Kiteen Urheilusukeltajat ry nimellä toiminut seura on perustettu 7.7.1983. Vuoden 2007 alussa Kesälahden Urheilusukeltajat ry yhdistyi Kiteen Urheilusukeltajat ry:n kanssa ja tuolloin käyttöön otettiin nykyinen Keski-Karjalan Sukeltajat ry.
Seura on onnistunut motivoimaan toimijoitaan hyvin, siitä on osoituksena sekin, että juhlissa oli mukan neljä perustajajäsentäkin. Nuorisotyön tärkeys on myös ymmärretty seurassa hyvin, niinpä Norpparyhmä toimii täysillä kierroksilla. Viranomaisyhteistyö on myös hoidettu mallikkaasti, mistä on osoituksena toimiva Vapepa-sukellusryhmä.
Juhliminen alkoi rennosti saunomisella. Saunan jälkeen oli vuorossa huomionosoitusten vastaanotto Koivikon Kievarissa. Itselläni oli mieluisa tehtävä ojentaa Sukeltajaliiton huomionosoitus Keski-Karjalan
Sukeltajien puheenjohtajalle Jouni Saarelle ja samalla onnitella seuran muita hallituksen jäseniä. Joensuun Urheilusukeltajien pöytästandaarin ojensi Helena Nuutinen ja Savonlinnan Urheilusukeltajien pöytästandaarin puolestaan Pasi Lensu.
Ruokailun jälkeen pidin Sukeltajaliiton tervehdys/onnittelupuheen ja välittömästi tämän jälkeen jaoin paikallaolleille, ansioituneille seuratoimijoille Sukeltajaliiton myöntämät huomionosoitukset. Pronssiset ansiomitalit saivat Taneli Tiittanen, Pirjo Koponen, Timo Tynkkynen, Arto Möttönen ja Jouni Saari. Liiton standaarin sai Pekka Sorsa.
Illan aikana Pasi Lensu piti mielenkiintoisen esitelmän tulevasta elokuvaprojektista, jossa tulee olemaan runsaasti hänen kuvaamaansa materiaalia veden alta. Elokuva tulee saamaan ensi-iltansa joskus ensi vuoden lopulla, sen nimi on Veden tarina. Kannattaa käydä katsomassa!
Erno Olkkonen kertoi seuran historiasta ja historiikkien kasaamisista.
Iltaan mahtui myös hanurimusiikkia, tietokilpailua sekä paljon vapaata seurustelua ja mukavia juttutuokioita vanhaa muistaen ja uutta suunnitellen.
Juhlat onnistuivat loistavasti, oli kivaa olla mukana! KIITOKSET JA ONNITTELUT vielä kerran!
No limits - Herbert Nitsch, The deepest man on the Earth, mailman syvyyssukellusennätyksen haltija
Päivän odotetuin luento lienee useimpien mielestä oli Herbert Nitschin tarina, joten se saa tässäkin selkeästi eniten palstatilaa. Herbert on Natalie Molchanovan ohella maailman menestynein vapaasukeltaja, ja hänen nimissään on 32 maailmanennätystä - niiden joukossa myös maailmanennätys syvimmästä No limits -sukelluksesta, jossa mennään lisäpainon avulla alas ja nostolaitteella/pussilla ylös. No limits ei kuulu AIDAn virallisiin kilpailulajeihin, ja edustaa selkeästi vapaasukelluksen riskialtista ja vaarallista suuntausta. Ennätysyrityksissä on vuosien saatossa kuollut tai vakavasti loukkaantunut useita sukeltajia.
Herbert itse kävi viime vuonna erittäin lähellä kuolemaa ennätysyrityksessään sukeltaa 800 jalkaan, eli lähes 250 metriin. Sukellusta oli valmisteltu kauan, se oli saanut jo etukäteen erittäin paljon medianäkyvyyttä, laitteistoa oli testattu paljon ja kaikki potentiaaliset vaaranpaikat pyritty ottamaan huomioon. Herbertin nimissä oleva aiempi maailmanennätys oli 214 metriä, ja uutta ennätysyritystä varten oli rakennettu uusi kelkka, joka toi mieleen lähinnä ihmistorpedon.
Kelkka liikkuu sen verran kovaa vauhtia, että siihen oli rakennettu jarrut joilla kyydissä ollut sukeltaja pystyi hidastamaan vauhtia sekä alas mennessä että palatessa pintaa kohti. Ennätyssukelluksen tavoitteena oli sukeltaa 800 jalkaan. Sukeltajantauti on todellinen riski myös vapaasukeltajille erittäin syvissä sukelluksissa, joten nousu piti suunnitella sen mukaisesti. Herbertin oli nousuvaiheessa määrä alkaa hidastamaan kelkan vauhtia noin sata metriä ennen pintaa, jonka jälkeen kelkka oli ohjelmoitu pysähtymään nousuvaiheessa 10 metrin syvyyteen. Siinä syvyydessä oli tarkoitus irroittautua kelkasta, pitää minuutin mittainen turvapysähdys, ja sukeltaa omin voimin pintaan.
Laskeutuminen meni aivan suunnitellusti, ja Herbert kävi 831 jalan eli 253 metrin syvyydessä. Nousu alkoi suunnitellusti, mutta homma meni pahasti pieleen noin sata metriä ennen pintaa, jolloin Herbert menetti tajuntansa typpinarkoosin vuoksi. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta vapaasukelluksessa, joten sitä ei oltu otettu suunnitelmissa huomioon. Koska Herbert oli tajuton, hän ei pystynyt kontrolloimaan kelkan vauhtia vaan tuli pintaa kohti aivan liian nopeasti. Kelkka toimi muuten suunnitellusti ja pysähtyi kymmenen metrin syvyydessä, josta turvasukeltajat nostivat tajuttoman sukeltajan pintaan. Nousunopeutta ei kuitenkaan kontrolloitu ja suunniteltu turvapysähdys jäi tekemättä. Herbert virkosi pinnassa, pyysi happipullon, repi turvasukeltajalta maskin päästä ja sukelti takaisin kymmeneen metriin tekemään 20 minuutin mittaisen turvapysähdyksen puhdasta happea hengittäen. Se saattoi auttaa vielä pahemmilta sukeltajantaudin vaurioilta, mutta siitä huolimatta Herbert sai useita aivoninfarkteja.
Hänet kiidätettiin pikaveneellä ensin rantaan, sieltä ambulanssikoneella Ateenaan painekammioon. Viikon mittaisen hoidon jälkeen hänet vietiin edelleen Saksaan kuukauden mittaiseen ylipainehappihoitoon, jonka jälkeen Wieniin usean kuukauden mittaiseen kuntoutukseen, jossa hänen käytännössä piti opetella puhumaan ja kävelemään uudelleen. Hän ei tunnistanut ystäviään eikä muistanut sukellusta.
Nyttemmin Herbert Nitsch on jo kuntoutunut sen verran hyvin, että hän kiertelee luennoimassa kokemuksistaan, ja on käynyt kokeilemassa jo vapaasukeltamistakin. Kilpavapaasukellusura taitaa kuitenkin hänen kohdaltaan olla loppu. Red Bull teki dokumentin hänen sukelluksestaan ja toipumisestaan. En löytänyt dokkaria mistään vapaasta levityksestä, mutta laittakaa toki kommenttia jos löytyy jostain (laillisista) kanavista!
Herbertin oman kuvauksen sukelluksesta voit lukea täältä ja Red Bullin tekemän haastattelun täältä.
Possibilities and limitations with apnea diving - Dr. Erika Schagatay, Professor of Animal Physiology, Mid Sweden University, Sweden
Erikan toinen luento oli hieman ensimmäistä tieteellisempi, ja käsitteli vapaasukelluksen mahdollisuuksia ja rajoituksia. Edellisessä esityksessä olimme kuulleet, että myös vapaasukeltaja voi saada sukeltajantaudin ja kärsiä typpinarkoosista.
Tässä esityksessään Erika vertaili ihmisiä muihin sukeltaviin nisäkkäisiin, ja kyllä meillä vielä hieman kehittymisvaraa on. Sukeltavat nisäkkäät voidaan jakaa kolmeen lohkoon - matalalle, keskisyvälle ja syvälle sukeltavat. Kuten arvata saattaa, muutamat valaslajit hallitsevat kärkisijoja lähes kahden kilometrin syvyisillä sukelluksillaan. Ihmisten suoritukset löytyvät sieltä matalalle sukeltavien matalammasta päästä. Mielenkiintoinen havainto kuitenkin oli, että vaikka jotkut muutkin nisäkkäät saattavat useimmin tehdä noin 30 metrin sukelluksia, ne sukeltavat ilman mitään tunnettua syytä välillä myös kahteensataan metriin - ehkä vain kilpailumielessä.
Erika myös mainitsi, että vaikka oppikirjoissa opetetaan että ihminen alkoi kehittyä apinasta juostessaan savanneilla riistan perässä (tai karkuun), niin tutkimusten mukaan siihen aikaan ei itse asiassa ollut savanneja lainkaan. Ehkäpä apinan kehittyminen ihmiseksi alkoikin uima- ja sukellustaidon kehittymisellä?
Fit-to-dive examination of a competitive freediver - Dr. Johan Dahlström, Swedish Sport Diving Federation
Johan on aktiivinen vapaasukeltaja ja Ruotsin ennätyksen haltija Constant Weightissä (CWT), eli syvyyssukelluksessa räpylöiden kanssa. Lisäksi hän on sukelluslääketieteeseen perehtynyt lääkäri, ja Ruotsin Urheilusukellusliiton SSDF:n kilpailulääkäri. Hänen luentonsa aiheena oli vapaasukeltajien lääkärintarkastus - aihe, josta ei lajin lyhyehkön historian vuoksi ole juurikaan vakiintuneita käytäntöjä. Disclaimerina Johan mainitsi, että ei aiokaan kertoa faktoja tai oikeita totuuksia, vaan omia (valistuneita ja hyvin perusteltuja) mielipiteitään.
Vapaasukeltajien lääkärintarkastukset tulevat tarpeeseen sekä sukeltajien että kisajärjestäjien vuoksi. Kilpailuhenkisimmät ihmiset eivät lajista riippumatta pysty aina myöntämään edes itselleen, että joskus olisi parempi vain jättää kilpailutapahtuma tai ennätysyritys väliin. Järjestäjillä taas saattaa olla hermostuneet oltavat, kun kilpailijat koettelevat omia rajojaan. Tämän vuoksi kaikille osapuolille tuo osaltaan helpotusta tieto, että sukeltajalla ei ole terveydellisiä ongelmia, jotka estäisivät suorituksen.
Kuten sanottua, laji on sen verran tuore että vielä ei välttämättä tiedetä kovinkaan hyvin mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon vapaasukeltajan lääkärintarkastuksessa. Johan heitteli hyviä tärppejä, mutta kiteytti asian hienosti, että yleensä sukeltajalla itsellään on paras tieto siitä onko hänellä kaikki ok. Lääkärintarkastuksen tulisikin edetä keskustelevassa hengessä, mutta toki lääkärinkin tulee osata kysyä oikeita kysymyksiä. Paljon on vielä opittavaa siis puolin ja toisin, mutta oma vaikutelmani oli, että Ruotsissa ollaan menossa kovaa vauhtia oikeaan suuntaan.
Ylipainehappihoidon indikaatiot: Häkämyrkytyksen hoito - Dr. Olli Arola, Turku University Central Hospital, Finland
Olli piti luennon nykyaikaisesta ylipainehappihoidosta, joka Suomessa on keskittynyt vahvasti Turkuun. Vaikka painekammio onkin sukeltajien mielissä assosioitunut sukeltajantaudin hoitoon, niin ainoastaan noin 10% potilaista on sukeltajia. Suuri osa hoidoista tehdään häkämyrkytyksen uhreille sekä esim. joidenkin lihansyöjäbakteerien hidastamiseksi. TYKSin kammio on Suomen ainoa, jossa voidaan antaa tehohoitoa. Vuosien saatossa myös Puolustusvoimien kanssa on tehty läheistä yhteistyötä.
Ollin luennon päätteeksi otettiin vielä luennoitsijat yhteen nippuun vastaamaan yleisön kysymyksiin, jonka jälkeen teimme tutustumiskierroksen TYKSin ylipainehappihoitoyksikköön.
Anne Räisänen-Sokolowski, Johan Dahlström, Kimmo Lahtinen, Herbert Nistch ja Erika Schagatay
Vapaasukelluksen pintaa vasta hieman raapaisseen näkökulmasta päivä oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Omissa silmissäni seminaari toimi myös kohtuullisen merkittävänä tunnustuksena vapaasukellukselle lajina - kyse ei ole enää pelkästään kuriositeetista, vaan oikeasta vaihtoehdosta laitesukelluksen rinnalla.
Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellinen yhdistys SSLY järjesti yhdessä Sukeltajaliiton ja Turun yliopistollisen keskussairaalan kanssa vapaasukellukseen keskittyvän seminaarin, jonne oltiin saatu houkuteltua puhumaan erittäin vakuuttava kattaus maailmanluokan osaamista, kokemusta ja tietämystä. Ääneen pääsivät tasapuolisesti sekä lääkärit että vapaasukeltajat. Tietoa tuli sen verran runsaasti, että informaatioähkyn säästämiseksi tämä postaus on jaettu kahteen osaan.
Tilaisuus järjestettiin TYKSin uusissa tiloissa. Kontrasti telkkarin sairaaladraamoihin oli tosin melkoinen, sillä harhailtuamme lokakuisena lauantaiaamuna viitisen minuuttia pitkin massiivisen sairaalarakennuksen autioita käytäviä, vaikutti siltä että viikonloppuisin ei sairasteta laisinkaan. Lopulta löysimme ihmisen, joka ystävällisesti opasti meidät oikeaan suuntaan.
Seminaariin osallistui kuutisenkymmentä ihmistä. Pääpaino oli vapaasukeltajilla tai vapaasukelluksesta kiinnostuneilla, mutta joukossa oli myös runsaasti lääkäreitä. Päivä oli jaettu kahteen osaan - aamupäivällä painopiste oli vapaasukelluksessa, iltapäivällä lääketieteessä. Tapaamani vapaasukeltajat ovat lähes poikkeuksetta kiinnostuneita myös fysiologiasta, joten jotakuinkin kaikki olivat tulleet paikalle koko päiväksi.
Tilaisuutta emännöi SSLY:n Anne Räisänen-Sokolowski, ja esittelyjen jälkeen oli aika päästää puhujat vauhtiin.
Vapaasukellus urheilulajina - Kimmo Lahtinen, AIDAn presidentti
Kimmo on pitkän linjan harrastaja, kilpailija, tuomari, kouluttaja ja nykyään siis AIDAn eli vapaasukelluksen kilpalajien kansainvälisen kattojärjestön presidentti. Hän antoi hienon läpileikkauksen vapaasukelluksesta kilpailulajina. Nykyiset maailmanennätykset kaikissa lajeissa sekä turvallisuustilastot olivat erityisen mielenkiintoista antia. Koska kyseessä on vielä suhteellisen nuori laji, ennätystulokset ovat vuosien saatossa nousseet huimaa vauhtia. Vaikka asiaan perehtymättömän silmin vapaasukellus on omalla hengellään tai vähintäänkin terveydellään leikittelyä, tilastot puhuvat toisin. 35000 rekisteröidyn kilpailusukelluksen joukkoon ei mahdu ainuttakaan kuolemantapausta. AIDAlla on selkeät turvallisuuskriteerit, joita kehitetään jatkuvasti. Oikein tehtynä vapaasukellus on erittäin turvallinen laji.
In search of the perfect diver - Dr. Erika Schagatay, Professor of Animal Physiology, Mid Sweden University, Sweden
Erika on paitsi fysiologi, myös vapaasukellusvalmentaja ja erittäin ansioitunut mm. huipputason vapaasukeltajien fysiologian tutkimisessa. Hänen ensimmäisen luentonsa aiheena oli ihmisten rajojen etsiminen ja venyttäminen, ja millaisia ominaisuuksia huipputason vapaasukeltajilla on. Erika on viettänyt paljon aikaa maailmalla tehden tutkimusta, ja hänen esimerkkinsä esim. Japanin ama-sukeltajista olivat varsin mielenkiintoista kuunneltavaa. Ama-sukeltajien työnä on kerätä sukeltaen erilaisia meren antimia, ja parhaat heistä ovat huomattavan iäkkäitä naisia. Heidän työpäivänsä on kahdeksan tunnin mittainen, josta he viettävät yli puolet veden alla vapaasukeltaen. Erika kertoi yrittäneensä pysytellä 68-vuotiaan naisen tahdissa, mutta oli joutunut luovuttamaan kymmenen minuutin jälkeen. Eräs saman yhteisön tuotteliaimmista sukeltajista oli Sote-san - nainen, joka oli jäänyt eläkkeelle 97-vuotiaana, koska hänen eläkkeellä olevilla kavereillaan oli aikaa kaikkeen muuhunkin.
Kilpasukeltamiselle ominaista ovat kuitenkin maksimaaliset yksittäiset suoritukset monen peräkkäisen lyhytkestoisemman suorituksen sijaan. Luennossa keskityttiinkin paljon huipputason vapaasukeltajien ominaisuuksien tutkimiseen - millä tavalla ja mihin kaikkialle happi varastoituu kehoon, miten happivarantoja käytetään optimaalisesti ja voiko näitä ominaisuuksia jotenkin kehittää. Esimerkkien avustuksella käytiin läpi fysiologiset edellytykset yli 11 minuutin hengenpidättämiselle (tämänhetkinen maailmanennätys on 11 min 35 s), joogan vaikutuksesta keuhkojen tilavuuden kasvattamiseen, pernan roolista hapen varastoijana, sukeltajien hiilidioksidikestävyyden kehittämisestä ja paljon muusta.
Tässä oli niin paljon hyvää asiaa että en edes yritä toistaa kaikkea. Luennon keskeinen viesti kuitenkin oli, että suorituksissa ei pyritä ylittämään rajoja, vaan suorituksiin valmistautuessa kehoa ja mieltä muokataan siten, että rajoja siirretään kauemmas.
Miten valmistaudun huippusuoritukseen - Antero Joki, vapaasukeltaja, Suomen ennätyksen haltija
Antero on ainoana suomalaisena rikkonut sadan metrin rajan syvyyssukelluksessa ja tehnyt useita sekä Suomen- että Pohjoismaiden ennätyksiä. Hänen luentonsa aiheena oli valmistautuminen tuohon parin vuoden takaiseen sadan metrin ennätysyritykseen.
Lähtökohdat olivat haastavat, sillä edellisen vuoden ennätystulos oli 85m, ja 15m lisä syvyyteen on... noh, aika paljon. Anteron treeneihin kuului punttisaliharjoittelu maitohappokestävyyden parantamiseksi (alaspäin pääsee rennossa vapaapudotuksessa, mutta ylöspäin tullessa joutuu oikeasti tekemään töitäkin), apneakävely sekä uintitekniikkaharjoitukset. Erittäin oleellista oli kuitenkin mielikuvaharjoittelu - hyvänä ja toimivana motivointikeinona oli sekä sängyn vieressä että jääkaapin ovessa oleva kuva aiemmasta onnistuneesta suorituksesta, joka piti päivästä toiseen ajatukset keskittyneenä tulevaan ennätysyritykseen. Sukelluksen eri vaiheet käytiin omassa mielessä läpi lukemattomia kertoja. Syviä sukelluksia myös treenattiin mahdollisimman paljon, koska kroppa ei totu syvyyteen muuten kuin tekemällä syviä sukelluksia.
Kisapaikalla valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin. Harjoittelusukelluksissa tavoite oli kolmena eri päivänä sadassa metrissä, mutta se jäi saavuttamatta jokaisella yrityksellä. Lisäksi pari päivää ennen ennätysyritystä paikalle saapui TV-ryhmä tekemään juttua ensimmäisestä suomalaisesta sadassa metrissä. Ennätysyritystä edeltävä päivä kului haastattelujen merkeissä ja keskittyminen suoritukseen oli siis kaukana parhaasta mahdollisesta. Kaikki fyysinen työ oli kuitenkin jo tehty, joten suoritukseen lähdettäessä oli tärkeintä saada mentaalinen puoli loksahtamaan oikeaan asentoon. Anteron vahvuus on kuitenkin aina ollut positiivinen stressi kisasuorituksissa, ja kuten tarina kertoo, kyllä se sadan metrin suoritus käytiin tekemässä. Metriäkään enempää ei kuulemma olisi tosin mennyt.
Luento sisälti niin paljon hyviä opetuksia kilpailusuoritukseen valmistautumiselle, että en pysty nostamaan yhtä keskeistä viestiä ylitse muiden. Jos nyt jotain täytyy kuitenkin poimia, niin nämä pätevät uskoakseni lajiin kuin lajiin:
Keskity onnistumisiin mielikuvaharjoitteiden avulla
Opi kuuntelemaan omaa kehoasi
Muiden suoritukset eivät liity omaan suoritukseesi millään lailla
Älä aseta päässäsi turhia rajoja itsellesi
Anna itsellesi lupa myös epäonnistua
Tässä siis ensimmäinen osa päivän annista. Seuraavassa postauksessa hieman lisää lääketiedettä ja useimpien osanottajien mielestä koko seminaarin odotetuin tarina Herbert Nitschin syvyyssukelluksen ennätysyrityksestä 250 metriin, joka päättyi lähestulkoon kohtalokkaasti. Stay tuned!
Saara Helkelä 5.10. Rastilan kartanon ruokailusali täyttyi nuorista sukeltajista ja heidän kurssinsa kouluttajista. Maittavan ruuan jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen, jossa neljän tunnin teoriaosuus odotti jokaista kurssilaista. Aluksi kuului syviä huokauksia, sillä neljä tuntia teoriaa ei innostanut ketään. Ensimmäisen tunnin jälkeen mielipiteet ovat selvästi muuttuneet, muistiinpanoja tehtiin kynät sauhuten ja mielenkiinto tärkeitä asioita kohtaan oli kasvanut huomattavasti.
Neljä tuntia teoriaa vierähti odotettua nopeammin ja vuorossa oli ruoka ja majoittautuminen Rastilan mökeissä. Tytöille, pojille ja kouluttajille oma mökki. Ruokaa ja rupattelua. Seuraavana suuntana uimahalli ja allasharjoitukset.
Pienen suunnistamisen jälkeen kaikki olivat uimahallissa ja harjoitukset saattoi alkaa. Tunti vierähti todella nopeasti ja jokainen oppi tai ainakin kertasi jo ennen oppimiaan asioita todella keskittyneesti, sillä seuraavana päivänä on avoveden aika. Uimahallin jälkeen ilta jatkui mökeissä, mutta pian kuitenkin uni valtasi jokaisen kurssilaisen.
Sunnuntai ja viimeinen kurssipäivä. Teoriaa, avovesi ja teoriakoe vielä edessä. Aamupuurot naamaan ja teoriatunnille. Jokainen oli täysillä mukana, sillä kaikki, mitä meille opetettiin, piti muistaa avoveteen mennessä. Vesi oli kylmää, kesän lämpötiloista ei ollut mitään tietoa. Vedessä harjoiteltiin lauantaina uimahallissa käytyjä asioita, kuten uhrin pinnalle nostoa ja miten tulee toimia hätätilanteessa. Vedessä oltiin melkein kaksi tuntia ja tämän jälkeen sauna ja lämmin suihku tuntuikin varmasti jokaisen mielestä hyvältä!
Jäljellä on enää ruokailu ja teoriakoe. Sen jälkeen jokainen osaisi toimia hätätilanteessa sukelluksella. Viikonloppu vierähti nopeasti ja mukaan tarttui todella paljon hyödyllisiä tietoja tulevaisuuden varalle. Hyvin järjestetystä kurssista saamme siis kiittää Sukeltajaliiton Nuorten ryhmää ja kouluttajia jotka olivat mukana järjestämässä tapahtumaa!
Saara Helkelä, Rauman Laitesukeltajat ry, Sukeltajaliiton Nuorten ryhmä
Vuonna 2004 joukko norjalaisia ammattisukeltajia ja heidän omaisiaan haastoi Norjan valtion oikeuteen. He vaativat korvauksia öljyteollisuuden parissa tehtyjen työsukellusten aiheuttamista terveyshaitoista. Koska kyseessä ovat valtavat rahat, Norjan oikeuslaitos luonnollisestikin hylkäsi vaatimukset. Asia on tällä hetkellä käsiteltävänä Euroopan ihmisoikeistuomioistuimessa.
PIONEER -SUKELLUS MEREN SYVYYKSIIN –elokuva on saanut inspiraationsa näistä tositapahtumista. Elokuva sijoittuu Norjan öljyryntäyksen alkuaikoihin. Pohjanmereltä ollaan rakentamassa öljyputkea Norjan mantereelle, syvyyteen jossa kukaan ei ole vielä aikaisemmin työskennellyt.
Sukellusonnettomuus sysää käyntiin piinaavan thrillerijuonen. Kun miljardit ovat kyseessä, suuryritysten ja poliitikkojen moraali katoaa, ja tavallisen rahvaan henki ei ole minkään arvoinen.
Pioneer – Sukellus meren syvyyksiin ei ole varsinaisesti sukelluselokuva. Juoni pyörii tietysti sukeltamisen ympärillä, mutta varsinaisia vedenalaiskohtauksia on loppujen lopuksi varsin vähän. Ne ovat kuitenkin erittäin hienoja ja hyvin toteutettuja. Elokuvan suomalainen sukelluskuvausryhmä on tehnyt todella hyvää työtä!
/Kirjoittanut Kari Savolainen/ Viime viikonloppuna 20.–22.9. Sukeltajaliitto järjesti Kouvolassa Vapepa-sukeltajakurssin, jossa oli ennätysmäärä oppilaita. 21 oppilaasta 16 oli Kouvolan seudulta, kolme Joensuusta, yksi Riihimäeltä ja yksi Jyväskylästä.
Erittäin hyvin sujuneen kurssin viimeisenä kurssiin kuuluvana suoritteena järjestettiin yhteistoimintaharjoitus viranomaisten ja muiden Vapepa-hälytysryhmien kanssa Kouvolan Vuohijärvellä sunnuntaina 22.9. Viranomaisista harjoitukseen osallistuivat pelastustoimi ja poliisi sekä tarkkailijat puolustusvoimista ja Kouvolan kaupungilta (henkinen tuki). Vapepasta mukana oli maastoetsintä, etsintäkoirat, liikenteenohjaus, viesti, henkinen tuki sekä meripelastus Kotkasta ja etsinnän johtoryhmä tuli Vapepan Kouvolan paikallistoimikunnasta. Vapepa-sukeltajien hälytysryhmä koostuikin sitten kurssin oppilaista. Harjoituksessa oli mukana kaikkiaan hieman yli sata henkilöä.
Itse toimin kurssin vastuukouluttajana ja muina kouluttajina toimivat valmiuskouluttaja Erno Olkkonen sekä Vapepa-sukelluskouluttajat Heikki Kokko ja Ari-Pekka Arponen. Pelastustoimen ja poliisin edustajat palomestari Pekka Nupponen ja ylikonstaapeli Jonne Kunnas pitivät viranomaisten oppitunnit kurssilla. Yhteistoimintaharjoituksen koordinaattorina toimi vanhempi konstaapeli Sami Kuivainen, joka oli myös oppilaana tällä kurssilla.
Lue joulukuussa ilmestyvästä Sukeltaja-lehdestä laaja kuvareportaasi harjoituksesta!
Kari Savolainen
Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja
kari.savolainen (at) sukeltaja.fi
Uppopallosarjat pyörähtävät käyntiin taas pian, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus edelliseen kauteen tilastojen muodossa.
Kaudella 2012 - 2013 pelattiin viittä eri sarjaa:
SM-sarja
I-divisioona
A-nuoret (alle 21v)
B-nuoret (alle 18v)
Seniorit (yli 40v)
Kaiken kaikkiaan sarjakierroksia pelattiin yhdeksän, ja kausi päättyi huhtikuussa finaaleihin.
Tämä postaus ei suoranaisesti käsittele tuloksia, vaan porautuu hieman syvemmälle tilastoihin - vapaapallot, jäähyminuutit, rankkarit jne.
Tiedot on koottu kuluneen kauden ottelupöytäkirjoista. Lisätietoa uppopallosta sekä varsinaiset tulokset löytyvät Uppopallovaliokunnan sivuilta, osoitteesta www.uppopallo.fi.
Mutta sukelletaanpa niihin tilastoihin.
Kuva: Markus Bjuren
SM-sarja
SM-sarjaan osallistui kuusi joukkuetta: Hämeenlinnan Sukeltajat, Pietarsaaren Diving 80, PSK Kupla, Riihimäen Urheilusukeltajat, Tampereen Urheilusukeltajat sekä sarjan ulkopuolisena muutamalla sarjakierroksella Akvanaut Pietarista.
Pelattuja otteluita
49
Tehtyjä maaleja
361
...joista siniset tekivät
248 (69%)
...joista valkoiset tekivät
113 (31%)
Maaleja / ottelu
7,37
Otteluita, joiden maaliero oli enemmän kuin kaksi maalia
36 (73 % kaikista otteluista)
Ylivoimamaaleja
13 (3,6 % kaikista maaleista)
Alivoimamaaleja
4 (1,1 % kaikista maaleista)
Rangaistuspalloja
15
...joista tehtiin maali
14 (93 % kaikista rangaistuspalloista)
...jotka ratkaisivat ottelun
2 (13 % kaikista rangaistuspalloista)
Vapaapalloja
290 (6,0 / ottelu)
...jotka johtivat maaliin minuutin kuluessa
68 (23 % kaikista vapaapalloista)
Tuomaripalloja
3
Jäähyminuutteja
36
Joukkueissa pelaajia keskimäärin
11,6
Nopein maali syntyi ajassa
17s
I-divisioona
I-divisioonaan osallistui seitsemän joukkuetta: Espoon Urheilusukeltajat, Hydromania, Murena, Pinagor (Pietari), Pohjanmaa, Saaristomeren Sukeltajat sekä Vesikotkat.
Pelattuja otteluita
28
Tehtyjä maaleja
245
...joista siniset tekivät
167 (68%)
...joista valkoiset tekivät
78 (32%)
Maaleja / ottelu
8,75
Otteluita, joiden maaliero oli enemmän kuin kaksi maalia
22 (79 % kaikista otteluista)
Ylivoimamaaleja
1 (0,4 % kaikista maaleista)
Alivoimamaaleja
1 (0,4 % kaikista maaleista)
Rangaistuspalloja
7
...joista tehtiin maali
5 (71 % kaikista rangaistuspalloista)
...jotka ratkaisivat ottelun
2 (29 % kaikista rangaistuspalloista)
Vapaapalloja
77 (2,75 / ottelu)
...jotka johtivat maaliin minuutin kuluessa
33 (43 % kaikista vapaapalloista)
Tuomaripalloja
2
Jäähyminuutteja
18
Joukkueissa pelaajia keskimäärin
10,1
Nopein maali syntyi ajassa
31s
Kuva: Markus Bjuren
A-nuoret, B-nuoret ja Seniorit
A-nuorten, B-nuorten ja Senioreiden ottelut pelattiin samoilla sarjakierroksilla, joten tilastotkin on tässä yhdistetty.
A-nuorten sarja oli yhdistetty naisten sarjan kanssa, ja siinä pelasi yhteensä viisi joukkuetta: Najadit, Nasut, Pinagor (Pietari), Riihimäki sekä Urheilusukeltajat.
B-nuorten sarjaan osallistui kolme joukkuetta: Hämeenlinna, Urheilusukeltajat sekä Vesikotkat.
Seniorisarjaan osallistui kolme joukkuetta: Hämeenlinna, Joensuu sekä yhdistelmäjoukkue Ukkotukit.
Pelattuja otteluita
47
Tehtyjä maaleja
509
...joista siniset tekivät
176 (35 %)
...joista valkoiset tekivät
333 (65 %)
Maaleja / ottelu
10,83
Otteluita, joiden maaliero oli enemmän kuin kaksi maalia
37 (79 % kaikista otteluista)
Ylivoimamaaleja
4 (0,8 % kaikista maaleista)
Alivoimamaaleja
1 (0,2 % kaikista maaleista)
Rangaistuspalloja
4
...joista tehtiin maali
0 (0 %)
...jotka ratkaisivat ottelun
0 (0 %)
Vapaapalloja
117 (2,49 / ottelu)
...jotka johtivat maaliin minuutin kuluessa
26 (22 % kaikista vapaapalloista)
Tuomaripalloja
1
Jäähyminuutteja
28
Joukkueissa pelaajia keskimäärin
9,8
Nopein maali syntyi ajassa
9 sekuntia
Kuva: Markus Bjuren
Mitä tästä kaikesta sitten voi päätellä?
Muutamia mielenkiintoisia huomioita osui silmään tuon kaiken datan keskeltä.
Joukkueiden väliset tasoerot ovat kaikissa sarjoissa melko suuret, jos jotakuinkin neljä viidestä ottelusta päättyy yli kahden maalin erolla.
Pelaajareserviä ei juurikaan ole, koska joukkueiden pelaajamäärät liikkuvat kymmenen molemmin puolin. Mistä ne loput viisi pelaajaa saataisiin mukaan?
SM-sarjassa lähes joka neljäs maali syntyi vapaapallon tai rankkarin (eli toisin sanoen sääntörikkomuksen) seurauksena. Osa näistäkin maaleista ratkaisi pelin. Millä turhat rikkeet saataisiin karsittua?
Tuomaripalloja on hämmästyttävän vähän.
SM-sarjassa ja I-divisioonassa kannattaa pelata sinisillä, muissa sarjoissa valkoisilla ;)
Millaisia ajatuksia nämä tilastot sinussa herättävät?
Onko seurassanne uppopallotoimintaa, mutta ei kokonaista joukkuetta sarjaa varten? Voisiko naapuriseuran kanssa kasata yhteisen joukkueen sarjaan?
/Kirjoittanut: Kristiina Karila/ Katson vapaaehtoistyötä kahdesta suunnasta. Työssäni
Sukeltaja-lehden toimitussihteerinä etsin ja löydän innokkaita sukeltajia,
joiden illan hämärinä hetkinä tuottamat jutut ja kuvat tekevät lehden. Työni on
motivoida ja ohjata heitä tehtävässään ja lopuksi kiittää ja kehua. Ja pian
kysyä uudelleen: Voisitko auttaa…? Lähes aina vastaus on kyllä.
Itse toimin vapaaehtoisena lapseni harrastuksessa,
jalkapallossa. Leivon mokkapalaa ja keitän kahvia turnauksissa, päivitän kotisivuja,
hommaan pelipaitoja ja vastaan usein kyllä, kun joku kysyy: voisitko auttaa?
On terveellistä ja opettavaista toimia sekä pyytäjänä
että suostujana. Oppii katsomaan asiaa sieltä toisestakin näkökulmasta. Kun
työssäni vaikkapa pettynyt kirjoittaja purkaa mieltään, kun hänen tekstinsä ei
mahtunutkaan lehteen kokonaan, otan vastaan palautteen rauhaa ja tyyneyttä
huokuen, sillä hänellä pitää olla oikeus pahanmielenosoitukseen. Ainoa palkka
vapaaehtoisen työstä on nimittäin kiitos ja hyvä mieli, ja jos 50 % palkasta
jää uupumaan, niin siitä saa reklamoida.
Omaan jalkapallopestiini olen kuitenkin ottanut töistä
sen opin, että ihan jokaisesta harmittavasta asiasta en lähde avautumaan muille
seuramme aktiiveille, toisille äideille ja iseille. Meillä kasvaa pihan
reunassa tyyni ja järkkymätön tuomi, ja se on pitkämielisesti kuunnellut jurputustani
seuratoiminnan kuohuista. Ja se tuoksuukin vielä hyvälle. Kiitos, tuomi.
Samoin olen kärppänä havainnoinut omia sisäisiä
liikkeitäni sillä kriittisellä hetkellä, kun tulee se kysymys: voisitko auttaa?
Miltä se tuntuu? Miksi tuntuu, että haluan sanoa kyllä? Miksi tällä kertaa
haluankin sanoa ei? Mikä minua motivoi? Miten se onnistui taas puhumaan minut
seisomaan koko päiväksi mutalammikkoon sateeseen – vapaaehtoisesti ja
riemumielin? Tätä tarkkailua pystyn hyödyntämään suoraan työssäni: miten vakuuttaa
Saku Sukelluskuvaaja siitä, että on todella hyvä idea viettää kuukauden ainoa
vapaa perjantai-ilta altaan pohjassa ottamassa minulle kuva lyijypainosta
tennissukassa juttua varten.
Kissa kiitoksilla elää, tiesi vanha kansa. Tiedä sitten
kissoista, mutta vapaaehtoinen ainakin. Tuntuu ihanalta, kun joku sanoo
12-tuntisen turnauspäivän päätteeksi: Kiitos sinulle, hoidit tämän homman tosi
hienosti. Tätäkin oppia yritän tuoda työhöni.
Kiitos sukeltavat vapaaehtoiseni, että haluatte tehdä
Sukeltaja-lehteä kanssani. Teette hyvää ja tärkeää työtä, ja olen teistä ja
lehdestämme ylpeä!
Ps. Haluaisitko muuten auttaa…?
Kristiina Karila Sukeltaja-lehden toimitussihteeri kristiina.karila@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto, hallitus, valiokuntien sekä Nuorten ryhmän edustajat kokoontuivat aurinkoisena lauantaina Helsingin Lauttasaareen, Helsingfors Segelklubbin tiloihin luomaan suuntaviivoja vuodelle 2014. Ennakkona oli annettu ohjeistusta jättää tylsät Powerpoint-esitykset kotiin tällä kertaa, ja tapahtuman ilmapiiri olikin rento, leppoisa ja keskusteleva.
Valiokunnat kertoivat ensi vuoden toimintasuunnitelmistaan, ja budjettiesitykset käytiin samalla läpi. Sukelluskalastusvaliokunnan edustajat olivat samaan aikaan Norjassa kisaamassa, joten heiltä ei valitettavasti ollut edustusta paikan päällä. Liiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio kuitenkin kävi ansiokkaasti läpi sukelluskalastajien suunnitelmia ja budjettia tulevalle vuodelle, ja hetki viivähdettiin nauttimassa kuvasatoa kesällä upeasti toteutetusta sukelluskalastuksen Euro-Afrikan mestaruuskilpailuista.
Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta kertoi kurssitussuunnitelmistaan, joista suurella innolla otettiin vastaan ensi vuodeksi kaavailtu kouluttajakurssi, joka tullaan vetämään kokonaisuudessaan läpi yhden viikon aikana.
Nuorisovaliokunnalla ja nuorten ryhmällä on kova noste päällä, ja ensi kesäksi suunniteltu nuorten laitesukellusleiri Melqqu 2014 sekä suunnitelmat kilpalajien tuomisesta lähemmäs nuorisotoimintaa saivat yleisössä aikaan hyväksyviä nyökkäyksiä.
Liiton viestintäkoordinaattori Kristiina Karila kertoi viestinnän uusista tuulista ja suunnitelmista, ja yhteinen mielipide viestinnän osalta oli, että olemme menossa erittäin lupaavaan suuntaan.
Kilpailulajien edustajat olivat pitkästä aikaa saman katon alla koossa. Kun budjetit ja suunnitelmat oli saatu esitettyä, alkoi keskustelu lajien yhteistoiminnan edistämisestä yhteisten vaatehankintojen, lajiesittelyjen ja valmennussuunnitelmien kehittämisen muodossa. Keskustelu oli sen verran vilkasta, että tilaisuuden aika loppui kesken ennen kuin kaikki oli saatu sanottua. Lajien kehittäminen yhteisvoimin on kuitenkin selkeästi yksi ensi vuoden kantavia teemoja.
Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi tunne, että vuonna 2014 tulee tapahtumaan hienoja asioita.
Sukeltajaliiton Nuorten ryhmä on avoin aktiivisille sukeltajanuorille, jotka haluavat vaikuttaa Sukeltajaliiton toimintaan ja järjestää nuorille omannäköisiään tapahtumia. Ryhmä toimii itsenäisesti nuorisovaliokunnan alla. Ryhmän optimikoko on 4–8 nuorta. Itse toimin Nuorten ryhmän tutorina. Tällä hetkellä mukana on viisi 14–17-vuotiasta sukeltajaa Nokialta, Riihimäeltä, Kouvolasta ja Raumalta. Ryhmä kokoustaa aina tarpeen mukaan noin viisi kertaa vuodessa milloin missäkin päin Suomea.
Nyt Nuorten ryhmässä työn alla on IDEAviikonloppu syksylle 2013 ja Nuorten laitesukellusleiri kesälle 2014. IDEAviikonloppu järjestetään 4.–6.10.2013 Helsingissä. Sen tarkoituksena on tarjota nuorille (n. 15-20-vuotiaille) ohjaajille verkostoitumismahdollisuus ja tilaisuus kehittyä ja löytää uutta pontta omaan ohjaamiseen. Tänä vuonna IDEAviikonlopussa järjestetään snorkkelisukellusturvallisuuskurssi ja pidetään kunnon ohjaajatreenit.
Nuorten laitesukellusleiri Melqqu 2014 järjestetään 13.–15.6.2014 yhdessä Riihimäen Urheilusukeltajien kanssa. Leiri on tarkoitettu noin 15–20-vuotiaille, joilla on vähintään laitesukelluksen peruskurssi käytynä ja alla parisenkymmentä sukellusta. Tarkoitus on sukeltaa turvallisesti mielenkiintoisissa vesissä yhdessä kokeneiden, paikallisten sukeltajien kanssa. Ensimmäistä kertaa myös snorklaajien on mahdollisuus lähteä mukaan. Leirille on kaavailtu myös syventäviä sukelluskursseja, joihin voi halutessaan osallistua.
Jos ryhmän toiminta kuulostaa mielenkiintoiselta ja omalta, mukaan pääsee lähettämällä minulle sähköpostitse vapaamuotoisen hakemuksen.
Reissatessani etelässä kirkkaiden vesien äärellä huomaan harrastavani nykyään enemmän snorklausta kuin laitesukellusta. Kohteesta riippuen se on yleensä vain niin paljon vaivattomampaa ja vaatii vähemmän säätämistä. Vapauden tunne on aivan erilainen kun ei ole pulloja selässä, kalojen lähelle pääsee paremmin ja liikkuminen on paljon sulavampaa. Toisaalta vaakakupin toisella puolella taas painavat aina liian lyhyiltä tuntuvat sukellukset - sitä kilpikonnaa olisi voinut kuvata vähän pidempään, ja siellä syvemmällä olevassa kivenkolossa olisi taatusti ollut jotain mielenkiintoista.
Vaikka en ole nähnyt vapaasukeltajia muualla kuin hallioloissa, valkokankaalla ja baarissa, olen salaa hieman kadehtinut aina tuon ammattikunnan edustajien suorituksia, jotka tuntuvat pitävän normaalin ihmisen rajoja pilkkanaan. Uppopallotaustani ansiosta liikun uskoakseni vedessä tottuneemmin kuin keskivertosnorklaaja, mutta en ole ikinä pitänyt itseäni vapaasukeltajana. Olen ajatellut, että sukellan jotenkin "väärin", joten vuosien saatossa minulle on pikkuhiljaa kasvanut mielenkiinto tutustua lajiin tarkemmin.
Taannoisella Malediivien matkalla oli jo tarkoitus osallistua vapaasukelluskurssille, mutta sukelluskeskuksen ainoa vapaasukelluskouluttaja oli tuolloin lomalla. Kurssi siis jäi, mutta onneksi siihen järjestyi myöhemmin mahdollisuus Suomessa. Trooppiset maisemat olivat toki vaihtuneet allasolosuhteisiin, mutta tällä kurssilla keskityttiin enemmän itse asiaan kuin fiilistelyyn - ja hyvä niin.
AIDA-kouluttajat Timo ja Mikko Pöntinen pitivät Riihimäen uimahallissa viikonlopun mittaisen AIDA ** Pool -vapaasukelluskurssin, johon osallistui kymmenkunta kaltaistani asiasta kiinnostunutta. Tahti oli leppoisa, ja kurssi piti sisällään todella paljon asiaa. Mukaan mahtui teoriaopetusta, videoita, varuste-esittelyjä ja tietysti käytännön harjoituksia. Myös varustevinkkejä tuli paljon ja laajalla skaalalla, nenäklipseistä monoräpylöihin ja köysiin. Kerrottiin, mistä varusteita kannattaa tilata, mitä ne maksavat ja mihin niitä ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota. Varusteiden saatavuus ei ole aina ollut itsestäänselvyys, ja monet pitkän linjan harrastajat ovatkin askarrelleet ja tuunanneet omia varusteitaan autotallista löytyneistä jämämateriaaleista odotellessaan, että suuret markkinat tekevät tuloaan.
Kaiken lähtökohtana kurssilla oli kuitenkin turvallisuus - teoriaosioissa käytiin läpi vapaasukeltajan fysiologiaa, altaalla opeteltiin turvasukeltajana toimimista ja tajuttoman vapaasukeltajan pelastamista. Kouluttajat muistuttivat myös jatkuvasti, että vapaasukeltaminen on täysin turvallinen harrastus oikein tehtynä. Kaikkia harjoituksia ja suorituksia valvottiin tarkasti, ja samalla iskotettiin kurssilaisten mieleen vastuullisen toiminnan periaatteet alusta pitäen.
Turvallisuuden ohella toinen tapetilla ollut asia oli rentous. Aiemmat vapaasukelluskokeiluni ovat olleet aina enemmän tai vähemmän jonkinlaista suorittamista - on kokeiltu hengenpidätysennätyksiä ja pituussukellusennätyksiä. Parhaat tulokset on tehty muutamia vuosia sitten, kun lähestulkoon asuin uimahallilla ja treenimääräni olivat aivan toisissa sfääreissä kuin nykyään.
Nyt lähtökohta tekemiseen oli täysin erilainen. Vaikka kurssi olikin vain pintaraapaisu vapaasukellukseen, niin jotain oleellista tarttui mukaani. Kurssilla tehdyt harjoitukset eivät olleet mitään suorituksia. Ne olivat vain kokeiluja. Keskitytään, rentoudutaan ja lähdetään tekemään. Kuulostellaan samalla omaa kroppaa ja fiiliksiä. Jos tuntuu hyvälle, jatketaan sukellusta vähän pidemmälle ja pidätetään henkeä vähän kauemmin.
Kurssin läpäisemiseksi vaaditaan hyväksytyn teoriakokeen lisäksi 40 metrin sukellus räpylöillä ja kahden minuutin hengenpidätys. Totta puhuakseni, olin ennen kurssia hieman huolissani tuosta hengenpidätysvaatimuksesta. Ennätykseni on kolme minuuttia, mutta kuten sanoin, siitä oli vuosia. Altaalla tein kuitenkin kunnollisen rentoutumisen ja keskittymisen seurauksena helposti muutaman kappaleen minuutin-puolentoista mittaisia lämmittelyjä. Kouluttaja pyydettiin ottamaan aikaa ja tarkkailemaan kahden minuutin yritystäni, kun sanoin olevani siihen valmis. Kello laitettiin käyntiin, kun painoin pääni pinnan alle. Kahden minuutin sijaan pidätin hengitystä kolme minuuttia.
Sivusin siis omaa ennätystäni, ja halutessani olisin myös rikkonut sen helposti. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyse suorituksesta eikä ennätysten rikkomisesta. Kyse oli rennosta kokeilusta, jonka annoin vain jatkua, koska oli hyvä fiilis.
Tuolla hetkellä ymmärsin ottaneeni pienen askeleen lähemmäs ihailemiani vapaasukeltajia.
- - -
Mitkä ovat sinun fiiliksesi vapaasukelluksesta? Mikäli et vielä harrasta mutta haluaisit tutustua lajiin, niin Freediving Team of Finlandin (FDTF) sivuilta löytyy tietoa vapaasukelluskursseista ja -introista sekä paljon muusta. Lue lisää osoitteesta www.freedivingfinland.net.
P.S. ...kun kerran mainitsin aiemmin siitä fiilistelystä, niin bonuksena tähän loppuun vielä yksi eeppisimmistä videoista koko Internetin historiassa.
.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
