Leikkii raakkujen kanssa

Jokihelmisimpukoita Hyrynsalmella - Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013.

Koulutettu tutkimussukeltaja – mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää? Jos sen päätyö on olla Metsähallituksen meribiologi ja tehdä vedenalaista habitaattikartoitusta, sitä voi lisäksi käyttää ainakin vedenalaisten luontopolkujen rakentamisessa, järvien kulttuuriperinnön kartoittamisessa, sukeltajatapahtumien järjestämisessä ja monessa muussa. Tuohon muu –kategoriaan kuuluvat syksyn raakkukartoitukset, joita lähdin tekemään kollegani Pekka Lehtosen kanssa Hyrynsalmelle.

Kainuun Helmenkalastajat –hanke ammentaa nykyisin elävien raakkujen etsinnät historiallisen helmenkalastuksen pohjalta. Oletusarvona on, että kun raakku eli jokihelmisimpukka suojeltiin vuonna 1955, se on silti saattanut säilyä monilla samoilla paikoilla, josta sitä aikanaan kalastettiin helmien toivossa. Raakkuhan on pitkäikäinen laji, parhaimmillaan se saattaa elää yli 200 vuotta. Elinkiertonsa elinympäristön suhteen se on kovin vaativa, ja uusia pieniä raakkuvauvoja saikin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Pekka etsii raakkuja vesikiikarilla - Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Päästiinhän sitä sentään sukeltamaankin! GoPro -kameralle on rakennettu kätevä ja käsiinsopiva valkoinen kehikko, eikä kamera tärise juuri lainkaan. Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Syyskuun loppupuolella minä ja Pekka pakkasimme Toyota Hilux –maasturin pitkän takaluukun täyteen sukellusvarusteita, peräkärryyn mahdutettiin mönkijä ja sen kärry sekä kumivene moottoreineen. Kainuun Helmenkalastajat –hanke halusi mukaan sukeltajia, moni raakkujoki kun on syvä ja leveä. Kainuun hankkeen edetessä tulimme pikemminkin siihen johtopäätökseen, että Kainuusta on puuttunut jokia kun kaiken maailman puropahaset on nimetty joiksi. Suurin osa työstä tehtiinkin kahlaamalla (=konttaamalla ja ryömimällä) ja vesikiikarilla kivien väleihin tiiraillen.

Päästiinhän sitä kuitenkin sen verran sukeltamaankin, että mukaan tulleet pullot saatiin työrupeaman aikana käytettyä tyhjiksi. Hedelmällisin sukellus tapahtui Tuomijoella, johon oli kutsuttu mediaa paikalle.

Kivimppu yrittää piilotella sukeltajalta. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Tuomijoella on mutka nimeltä Sandy, Hiekkainen, paikallisten mukaan Sändi. Joki tekee hurjan mutkan lähes pystysuoran yli kymmenen metrin korkuisen hiekkatöyrään alapuolella. Kumivene laskettiin alajuoksulta, pakattiin sukeltajilla ja sukellusvälineillä ja ajettiin yläjuoksulle Sändille, missä toimittajat jo odottelivat.

Sukellusvarusteet päälle ja Essi laidan yli veteen. Mennessäni ajattelin, että eipä ole juuri toivottomamman näköistä raakkupaikkaa, leveä ja hitaasti virtaava hiekkapohjainen ruskeavetinen joki. Ensimmäinen jokihelmisimpukka löytyi kuitenkin lähes heti ja media oli innoissaan. Samalla reissulla löytyi pikkujärvisimpukoita, kaljatölkkejä, eväsrasioita ja kahvipannu.

Rapu saapui katsomaan sukeltajaa. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Täytyy myöntää, että meribiologin mielestä oli varsin eksoottista sukeltaa välillä myös jokien ja purojen pohjia kaukana Kainuun vaaramailla. Järvisieni kasvatti eksoottisia vihreitä ”sormiaan” pohjassa, majavat rakentelivat patojaan, mutuparvet vilahtelivat vesisammalten seassa ja sorjat tammukat ja harrit lepäilivät akanvirroissa.

Jos haluat tietää enemmän raakkujen ihmeellisestä elämästä, käy kurkistamassa blogi osoitteessa

http://www.metsahallitusmerella.blogspot.fi/2013/09/paivani-raakkuna-perameren-meritiimin.html

Ensi syksynä taas uudelleen, kun hankkeen maastotyöt jatkuvat!

Essi Keskinen

Meribiologi, Metsähallitus