No limits - Herbert Nitsch, The deepest man on the Earth, mailman syvyyssukellusennätyksen haltija
Päivän odotetuin luento lienee useimpien mielestä oli Herbert Nitschin tarina, joten se saa tässäkin selkeästi eniten palstatilaa. Herbert on Natalie Molchanovan ohella maailman menestynein vapaasukeltaja, ja hänen nimissään on 32 maailmanennätystä - niiden joukossa myös maailmanennätys syvimmästä No limits -sukelluksesta, jossa mennään lisäpainon avulla alas ja nostolaitteella/pussilla ylös. No limits ei kuulu AIDAn virallisiin kilpailulajeihin, ja edustaa selkeästi vapaasukelluksen riskialtista ja vaarallista suuntausta. Ennätysyrityksissä on vuosien saatossa kuollut tai vakavasti loukkaantunut useita sukeltajia.
Herbert itse kävi viime vuonna erittäin lähellä kuolemaa ennätysyrityksessään sukeltaa 800 jalkaan, eli lähes 250 metriin. Sukellusta oli valmisteltu kauan, se oli saanut jo etukäteen erittäin paljon medianäkyvyyttä, laitteistoa oli testattu paljon ja kaikki potentiaaliset vaaranpaikat pyritty ottamaan huomioon. Herbertin nimissä oleva aiempi maailmanennätys oli 214 metriä, ja uutta ennätysyritystä varten oli rakennettu uusi kelkka, joka toi mieleen lähinnä ihmistorpedon.
Kelkka liikkuu sen verran kovaa vauhtia, että siihen oli rakennettu jarrut joilla kyydissä ollut sukeltaja pystyi hidastamaan vauhtia sekä alas mennessä että palatessa pintaa kohti. Ennätyssukelluksen tavoitteena oli sukeltaa 800 jalkaan. Sukeltajantauti on todellinen riski myös vapaasukeltajille erittäin syvissä sukelluksissa, joten nousu piti suunnitella sen mukaisesti. Herbertin oli nousuvaiheessa määrä alkaa hidastamaan kelkan vauhtia noin sata metriä ennen pintaa, jonka jälkeen kelkka oli ohjelmoitu pysähtymään nousuvaiheessa 10 metrin syvyyteen. Siinä syvyydessä oli tarkoitus irroittautua kelkasta, pitää minuutin mittainen turvapysähdys, ja sukeltaa omin voimin pintaan.
Laskeutuminen meni aivan suunnitellusti, ja Herbert kävi 831 jalan eli 253 metrin syvyydessä. Nousu alkoi suunnitellusti, mutta homma meni pahasti pieleen noin sata metriä ennen pintaa, jolloin Herbert menetti tajuntansa typpinarkoosin vuoksi. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta vapaasukelluksessa, joten sitä ei oltu otettu suunnitelmissa huomioon. Koska Herbert oli tajuton, hän ei pystynyt kontrolloimaan kelkan vauhtia vaan tuli pintaa kohti aivan liian nopeasti. Kelkka toimi muuten suunnitellusti ja pysähtyi kymmenen metrin syvyydessä, josta turvasukeltajat nostivat tajuttoman sukeltajan pintaan. Nousunopeutta ei kuitenkaan kontrolloitu ja suunniteltu turvapysähdys jäi tekemättä. Herbert virkosi pinnassa, pyysi happipullon, repi turvasukeltajalta maskin päästä ja sukelti takaisin kymmeneen metriin tekemään 20 minuutin mittaisen turvapysähdyksen puhdasta happea hengittäen. Se saattoi auttaa vielä pahemmilta sukeltajantaudin vaurioilta, mutta siitä huolimatta Herbert sai useita aivoninfarkteja.
Hänet kiidätettiin pikaveneellä ensin rantaan, sieltä ambulanssikoneella Ateenaan painekammioon. Viikon mittaisen hoidon jälkeen hänet vietiin edelleen Saksaan kuukauden mittaiseen ylipainehappihoitoon, jonka jälkeen Wieniin usean kuukauden mittaiseen kuntoutukseen, jossa hänen käytännössä piti opetella puhumaan ja kävelemään uudelleen. Hän ei tunnistanut ystäviään eikä muistanut sukellusta.
Nyttemmin Herbert Nitsch on jo kuntoutunut sen verran hyvin, että hän kiertelee luennoimassa kokemuksistaan, ja on käynyt kokeilemassa jo vapaasukeltamistakin. Kilpavapaasukellusura taitaa kuitenkin hänen kohdaltaan olla loppu. Red Bull teki dokumentin hänen sukelluksestaan ja toipumisestaan. En löytänyt dokkaria mistään vapaasta levityksestä, mutta laittakaa toki kommenttia jos löytyy jostain (laillisista) kanavista!
Herbertin oman kuvauksen sukelluksesta voit lukea täältä ja Red Bullin tekemän haastattelun täältä.
Possibilities and limitations with apnea diving - Dr. Erika Schagatay, Professor of Animal Physiology, Mid Sweden University, Sweden
Erikan toinen luento oli hieman ensimmäistä tieteellisempi, ja käsitteli vapaasukelluksen mahdollisuuksia ja rajoituksia. Edellisessä esityksessä olimme kuulleet, että myös vapaasukeltaja voi saada sukeltajantaudin ja kärsiä typpinarkoosista.
Tässä esityksessään Erika vertaili ihmisiä muihin sukeltaviin nisäkkäisiin, ja kyllä meillä vielä hieman kehittymisvaraa on. Sukeltavat nisäkkäät voidaan jakaa kolmeen lohkoon - matalalle, keskisyvälle ja syvälle sukeltavat. Kuten arvata saattaa, muutamat valaslajit hallitsevat kärkisijoja lähes kahden kilometrin syvyisillä sukelluksillaan. Ihmisten suoritukset löytyvät sieltä matalalle sukeltavien matalammasta päästä. Mielenkiintoinen havainto kuitenkin oli, että vaikka jotkut muutkin nisäkkäät saattavat useimmin tehdä noin 30 metrin sukelluksia, ne sukeltavat ilman mitään tunnettua syytä välillä myös kahteensataan metriin - ehkä vain kilpailumielessä.
 |
| Kuva täältä |
Erika myös mainitsi, että vaikka oppikirjoissa opetetaan että ihminen alkoi kehittyä apinasta juostessaan savanneilla riistan perässä (tai karkuun), niin tutkimusten mukaan siihen aikaan ei itse asiassa ollut savanneja lainkaan. Ehkäpä apinan kehittyminen ihmiseksi alkoikin uima- ja sukellustaidon kehittymisellä?
Fit-to-dive examination of a competitive freediver - Dr. Johan Dahlström, Swedish Sport Diving Federation
Johan on aktiivinen vapaasukeltaja ja Ruotsin ennätyksen haltija Constant Weightissä (CWT), eli syvyyssukelluksessa räpylöiden kanssa. Lisäksi hän on sukelluslääketieteeseen perehtynyt lääkäri, ja Ruotsin Urheilusukellusliiton SSDF:n kilpailulääkäri. Hänen luentonsa aiheena oli vapaasukeltajien lääkärintarkastus - aihe, josta ei lajin lyhyehkön historian vuoksi ole juurikaan vakiintuneita käytäntöjä. Disclaimerina Johan mainitsi, että ei aiokaan kertoa faktoja tai oikeita totuuksia, vaan omia (valistuneita ja hyvin perusteltuja) mielipiteitään.
Vapaasukeltajien lääkärintarkastukset tulevat tarpeeseen sekä sukeltajien että kisajärjestäjien vuoksi. Kilpailuhenkisimmät ihmiset eivät lajista riippumatta pysty aina myöntämään edes itselleen, että joskus olisi parempi vain jättää kilpailutapahtuma tai ennätysyritys väliin. Järjestäjillä taas saattaa olla hermostuneet oltavat, kun kilpailijat koettelevat omia rajojaan. Tämän vuoksi kaikille osapuolille tuo osaltaan helpotusta tieto, että sukeltajalla ei ole terveydellisiä ongelmia, jotka estäisivät suorituksen.
Kuten sanottua, laji on sen verran tuore että vielä ei välttämättä tiedetä kovinkaan hyvin mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon vapaasukeltajan lääkärintarkastuksessa. Johan heitteli hyviä tärppejä, mutta kiteytti asian hienosti, että yleensä sukeltajalla itsellään on paras tieto siitä onko hänellä kaikki ok. Lääkärintarkastuksen tulisikin edetä keskustelevassa hengessä, mutta toki lääkärinkin tulee osata kysyä oikeita kysymyksiä. Paljon on vielä opittavaa siis puolin ja toisin, mutta oma vaikutelmani oli, että Ruotsissa ollaan menossa kovaa vauhtia oikeaan suuntaan.
Ylipainehappihoidon indikaatiot: Häkämyrkytyksen hoito - Dr. Olli Arola, Turku University Central Hospital, Finland
Olli piti luennon nykyaikaisesta ylipainehappihoidosta, joka Suomessa on keskittynyt vahvasti Turkuun. Vaikka painekammio onkin sukeltajien mielissä assosioitunut sukeltajantaudin hoitoon, niin ainoastaan noin 10% potilaista on sukeltajia. Suuri osa hoidoista tehdään häkämyrkytyksen uhreille sekä esim. joidenkin lihansyöjäbakteerien hidastamiseksi. TYKSin kammio on Suomen ainoa, jossa voidaan antaa tehohoitoa. Vuosien saatossa myös Puolustusvoimien kanssa on tehty läheistä yhteistyötä.
Ollin luennon päätteeksi otettiin vielä luennoitsijat yhteen nippuun vastaamaan yleisön kysymyksiin, jonka jälkeen teimme tutustumiskierroksen TYKSin ylipainehappihoitoyksikköön.
 |
| Anne Räisänen-Sokolowski, Johan Dahlström, Kimmo Lahtinen, Herbert Nistch ja Erika Schagatay |
Vapaasukelluksen pintaa vasta hieman raapaisseen näkökulmasta päivä oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Omissa silmissäni seminaari toimi myös kohtuullisen merkittävänä tunnustuksena vapaasukellukselle lajina - kyse ei ole enää pelkästään kuriositeetista, vaan oikeasta vaihtoehdosta laitesukelluksen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti