maanantai 10. elokuuta 2015

Retrosukellus 70-luvulle

Jo pari kesää taaksepäin ajatuksissani vilahti, miltä tuntuisi sukeltaa vielä niillä varusteilla, joilla 16-kesäisenä touhuun innostui palavasti. Ja olisiko siihen paluuta vai olisiko se pelkkää aika kultaa muistot -höpötystä. Jonkinlaista kasaamista teinkin asian hyväksi, eikä se loppujen lopuksi ollutkaan vaikeaa. Kuluneita ja paljon käytettyjähän nuo varusteet olivat, mutta tarkalla huollolla, korjaamisella ja säätämisellä ne toimivat edelleen aivan kuten 40 vuotta sitten. Testiä altaassa, paljussa, vesihanan alla jne. Kaikki toimi.

Veteen

Veneen laittoa oli viikolla aina kun sää salli. Samalla siinä hinkatessa ja maalaillessa päätös vahvistui, että pakko se on nyt toteuttaa tai se jää sitten. Sopiva rako löytyi, kun siirsin veneen lähtöpaikoilleen Ajoksen satamaan. Poikani Lauri innostui, tai no, ehkä ennemminkin loi säälivää katsetta, kun heitin ajatuksen retrohenkisestä sukelluksestani nuoruuteen. Epäili kai isän jo potevan iän tuomia oireita. Oli kuitenkin hengessä mukana ja valmiina kaveriksi veteen.

Ja missä sitä sukellettiin 70-luvulla? No tietysti meressä. Ei missään mökkirannassa tai uimarannalla vaan avoimella merellä. Siellä siellä oli niitä ”kohteita”, jotka odottivat löytäjiään. Siispä kohteelle, parkki Salemin hylylle.



Märkäpuvun kanssa ei isoja ongelmia ollut, koska näin ”ihannevartaloisena” ei kovin paljoa muutosta ole tullut vuosikymmenien saatossa. Pullopaketin kasaus, liivin remmien säätö, kaikki kohdillaan. Hetkinen, miten se oli painotuksen kanssa? Hetki korvallisen raapimista ja näppituntumalla sitten vain. Välinaru, poiju. Kumpikin tuon ajan ehdottomia turvavarusteita aina sukellettaessa. Ja menoksi.

Sukellus

Aallokkoa oli hieman, joten ankkuriköyttä pitkin alas. Sekin vanhasta muistista. Näin se aina meni pääsääntöisesti. Kohde oli niin tuttu, että sukeltaisin sen sokkona läpi enkä eksyisi kertaakaan, mutta tunnelma – se oli jotain! Vesikasvusto kukki lämmenneen veden ansiosta, joten näkyvyys ei nyt ollut paras mahdollinen, mutta kaikki oli kohdallaan. Olin palannut siihen mitä olin ajatuksissani hautonut. Suoraan 70-luvulle! Hieno fiilis! Aivan uskomaton keveys ja liikkuvuus, ei mitään jarruttavaa, ei mitään mikä takertuisi mihinkään. Ainoa mittari oli painetta osoittava. Olisikohan se kapillaarimittari vielä löytynyt? Ei tämä voinut olla näin hienoa!

Pinnalla

Se on nyt koettu. Väkisinkin venettä kohti uidessa suupielet kääntyivät messingille. Näin hienoa tunnelmaa ei voita mikään. Ja tämä pintauintikin! Pistelisin vaikka tuonne öljysataman laituriin ja takaisin. Eikä tuntuisi missään.

Varusteita riisuttaessa Lauri antoi palautteena, ettei pysynyt millään menossa mukana. Hänen piti koko ajan seurata ”tempo päällä”. Aluspuku oli hiestä märkänä ja olo tukala. Ei siis niin hieno kokemus sukellusparille. Minä olisin voinut sen sijaan ottaa vaikka heti uusinnan. Tässä se oli! Ja tämä fiilis!

Varusteet
Märkäpuku 8mm, mittapuku Optomec vm. -75
Pullo+teline Nepto vm. -77
Regu Air-Matic Divex vm. -74
Painemittari Atmospheres vm. -?
Kaulusliivi Sea Qest vm. -78
Räpylät Cressi Rondine vm. -76
Maski Mares vm. -88


Teksti: Jorma Vähä, Kemin Urheilusukeltajat ry
Kuva: Jorma Vähän arkisto



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti