Leikkii raakkujen kanssa

Jokihelmisimpukoita Hyrynsalmella - Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013.

Koulutettu tutkimussukeltaja – mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää? Jos sen päätyö on olla Metsähallituksen meribiologi ja tehdä vedenalaista habitaattikartoitusta, sitä voi lisäksi käyttää ainakin vedenalaisten luontopolkujen rakentamisessa, järvien kulttuuriperinnön kartoittamisessa, sukeltajatapahtumien järjestämisessä ja monessa muussa. Tuohon muu –kategoriaan kuuluvat syksyn raakkukartoitukset, joita lähdin tekemään kollegani Pekka Lehtosen kanssa Hyrynsalmelle.

Kainuun Helmenkalastajat –hanke ammentaa nykyisin elävien raakkujen etsinnät historiallisen helmenkalastuksen pohjalta. Oletusarvona on, että kun raakku eli jokihelmisimpukka suojeltiin vuonna 1955, se on silti saattanut säilyä monilla samoilla paikoilla, josta sitä aikanaan kalastettiin helmien toivossa. Raakkuhan on pitkäikäinen laji, parhaimmillaan se saattaa elää yli 200 vuotta. Elinkiertonsa elinympäristön suhteen se on kovin vaativa, ja uusia pieniä raakkuvauvoja saikin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Pekka etsii raakkuja vesikiikarilla - Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Päästiinhän sitä sentään sukeltamaankin! GoPro -kameralle on rakennettu kätevä ja käsiinsopiva valkoinen kehikko, eikä kamera tärise juuri lainkaan. Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Syyskuun loppupuolella minä ja Pekka pakkasimme Toyota Hilux –maasturin pitkän takaluukun täyteen sukellusvarusteita, peräkärryyn mahdutettiin mönkijä ja sen kärry sekä kumivene moottoreineen. Kainuun Helmenkalastajat –hanke halusi mukaan sukeltajia, moni raakkujoki kun on syvä ja leveä. Kainuun hankkeen edetessä tulimme pikemminkin siihen johtopäätökseen, että Kainuusta on puuttunut jokia kun kaiken maailman puropahaset on nimetty joiksi. Suurin osa työstä tehtiinkin kahlaamalla (=konttaamalla ja ryömimällä) ja vesikiikarilla kivien väleihin tiiraillen.

Päästiinhän sitä kuitenkin sen verran sukeltamaankin, että mukaan tulleet pullot saatiin työrupeaman aikana käytettyä tyhjiksi. Hedelmällisin sukellus tapahtui Tuomijoella, johon oli kutsuttu mediaa paikalle.

Kivimppu yrittää piilotella sukeltajalta. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Tuomijoella on mutka nimeltä Sandy, Hiekkainen, paikallisten mukaan Sändi. Joki tekee hurjan mutkan lähes pystysuoran yli kymmenen metrin korkuisen hiekkatöyrään alapuolella. Kumivene laskettiin alajuoksulta, pakattiin sukeltajilla ja sukellusvälineillä ja ajettiin yläjuoksulle Sändille, missä toimittajat jo odottelivat.

Sukellusvarusteet päälle ja Essi laidan yli veteen. Mennessäni ajattelin, että eipä ole juuri toivottomamman näköistä raakkupaikkaa, leveä ja hitaasti virtaava hiekkapohjainen ruskeavetinen joki. Ensimmäinen jokihelmisimpukka löytyi kuitenkin lähes heti ja media oli innoissaan. Samalla reissulla löytyi pikkujärvisimpukoita, kaljatölkkejä, eväsrasioita ja kahvipannu.

Rapu saapui katsomaan sukeltajaa. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Täytyy myöntää, että meribiologin mielestä oli varsin eksoottista sukeltaa välillä myös jokien ja purojen pohjia kaukana Kainuun vaaramailla. Järvisieni kasvatti eksoottisia vihreitä ”sormiaan” pohjassa, majavat rakentelivat patojaan, mutuparvet vilahtelivat vesisammalten seassa ja sorjat tammukat ja harrit lepäilivät akanvirroissa.

Jos haluat tietää enemmän raakkujen ihmeellisestä elämästä, käy kurkistamassa blogi osoitteessa

http://www.metsahallitusmerella.blogspot.fi/2013/09/paivani-raakkuna-perameren-meritiimin.html

Ensi syksynä taas uudelleen, kun hankkeen maastotyöt jatkuvat!

Essi Keskinen

Meribiologi, Metsähallitus

Vapaasukelluksesta virikkeitä seuratoimintaan

Vapaasukellustoiminta on Suomessa tasaisesti kasvanut 2000 –luvun alusta, ja tänä päivänä laji on hyvin organisoitunut osaksi Sukeltajaliiton toimintaa. Vapaasukellusvaliokunta vastaa lajin kehityksestä organisoimalla sukelluskursseja, leirejä ja kilpailutoimintaa. Harrastajamäärät ovat olleet koko ajan kasvussa ja lajiin tutustuneita sekä enemmän ja vähemmän aktiivisia lienee pitkälle toistasataa ympäri maata. Verrattuna laitesukellusta harrastaviin, määrät ovat vielä pieniä, mutta lajilla on pontentiaalia tulla tärkeäksi osaksi seuratoimintaa.

Varmasti monia sukellusseuraa koskettavat ongelmat nuorisotoiminnan ja laitesukellustoiminnan välisestä kuilusta. Norppatoiminnan jälkeen nuorille on aika vähän tarjontaa seurassa, mikä voi johtaa jäsenten katoamiseen. Toisaalta aktiivisen toiminnan puute seurassa passivoittaa jäseniä, minkä vuoksi aktiiveja on vaikeampi löytää myös vastuutehtäviin. Vapaasukellus on yksi tapa vastata näihin haasteisiin. Vapaasukellus on jo nykyisellään osana nuorisotoimintaa snorkkelisukelluksen kautta, mutta vapaasukelluksen sisällyttämistä norppa- ja nuorisotoimintaan voidaan edelleen kehittää, ja siten saada jatkumo norppatoimintaan. Suunnittelutyö onkin jo aloitettu Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan ja vapaasukellusvaliokunnan välillä. Toivottavasti jo tulevan vuoden aikana voimme tarjota hyviä käytäntöjä toimintaan.

Aikuispuolella vapaasukelluksella on niin ikään paljon tarjottavaa. Vapaasukellus on erinomaista liikuntaa, tarjoaa mielekkäitä haasteita niin allas- kuin avovesikaudelle. Toiminnan hyvänä lähtökohtana ovat vapaasukelluskurssit tai introt. Vähäisten kouluttajaresurssien takia kursseja ei voida kaikkialla järjestetään, mutta mahdollisista kursseista tiedotetaan aktiivisesti. Kurssien ohella tarjolla on erilaisia leirejä, jossa tutustuu muuhun vapaasukellusyhteisöön, ja voi oppia jotain uutta lajista. Tänä syksynä järjestimme mm. ensimmäistä kertaa allassukellusleirin, jossa kävimme läpi sukellustekniikkaa, allasharjoitteita ja vapaasukellusharjoittelun perusteita. Tulevana vuonna leiritarjonta on entistä monipuolisempaa ja luvassa on monia viikonloppua jäänallesukelluksen sekä avovesi- ja allassukelluksen parissa.

Virkistyssukeltamisen ohella vapaasukellus tarjoaa paljon haastavana kilpalajina. Suomen kilpailijoiden taso on kova kansainvälisestikin, joten maajoukkuetoiminnassa on paljon tietotaitoa asian tiimoilta. Vuoden 2014 kilpailukausi starttaa 11 tammikuuta Hämeenlinnassa, jossa kilpaillaan pituussukelluksessa ja hengenpidätyksessä. Katsomoon mahtuu kaikki asiasta kiinnostuneet ja lisätieto löytyy alla mainituista lähteistä.

Lisää vapaasukelluksesta voit lukea Freediving Team of Finland –seuran nettisivuilta sekä seuran Facebookryhmästä, jotka ovat vapaasukelluksen aktiivisimmat tiedotuskanat. Lisää tietoja voi myös kysellä Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnasta, joka mielellään auttaa seuroja ja yksilöitä vapaasukellusasioissa

Mikko Anttonen
Vapaasukellusvaliokunta, pj
manttone@gmail.com

Hyvä tunnelma Kemin aluetapaamisessa

/Kirjoittanut Markku Leinonen/ 

Sukeltajaliitto järjesti yhteistyössä Kemin urheilusukeltajien kanssa pohjoisen aluetapaamisen 16.11.2013. Tilaisuudessa ohjelmassa oli esitelmiä ja Sukeltajaliiton toimintaa tänään ja tulevaisuudessa. Pääpaino oli kuitenkin pohjoisen sukellusseurojen toimintaan liittyvissä asioissa. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 20 henkilöä 10 sukellusseurasta.

Tilaisuuden aluksi Metsähallituksen tutkija Essi Keskinen kertoi retkeilyalue Hossan vesistöjen tutkimuksista ja kartoituksista sukeltamalla. Museoviraston Sallamaria Tikkanen kertoi viime kesänä Kemin edustalla tapahtuneesta hylkykartoituksesta, jossa pohjoisen seurat olivat olleet aktiivisesti mukana. Lisäksi Sallamaria kertoi muistakin Museoviraston hylkyprojekteista mm. Vrouw Maria, St. Mikael ja Kronprins Gustaf Adolf. 

Vrouw Marian ja St. Mikaelin hylyistä on parhaillaan menossa näyttely Turun Forum Mariniumissa nimeltään Mereen menetetyt – Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina. Näyttelyssä voi tutustua Vrouw Maria -hylkyyn 3D-animaatiossa, joka ”melkein” vastaa sukeltamista hylyllä. Näyttely jatkuu 6.4.2014 saakka. Kronprins Gustaf Adolf -hylky löytyy Museoviraston ylläpitämästä vedenalaisesta puistosta Helsingin edustalla. Puistoon on vapaa pääsy. Lisäksi tulossa on myös Kannu ja kirkonkello – hylkytarinoita keskiajalta -näyttely Suomen merimuseossa 9.5.2014–18.1.2015. Näistä projekteista ja näyttelyistä löytyy lisätietoa Museoviraston Internet-sivuilta. Esitelmät olivat mielenkiintoisia ja herättivät paljon keskustelua.

Iltapäivän osuudessa toimin itse vetäjänä, ja siinä käsiteltiin Sukeltajaliiton ja pohjoisten seurojen toimintaa tänään ja tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli hyvä henki. Moniin kysymyksiin saatiin tyydyttävä vastaus. Muutaman kysymykseen/ehdotukseen jäätiin kuitenkin vielä odottamaan vastausta. Nämä asiat toimitetaan muistiona Sukeltajaliiton hallitukselle.

Kemissä juhlittiin myös Kemin urheilusukeltajien 40-vuotispäivää. Juhlassa seura palkitsi seuratyössä ansioituneita jäseniään. Juhlassa vieraili tietysti myös Joulupukki, joka jakoi tilaisuuden naisväelle pienet selviytymispaketit – kun miesväki on aina sukeltamassa.

Lopuksi vielä seuran puheenjohtajan, Jorma Vähän ”pakina” juhlien jälkeen:

”Näin sitä on sitten juhlahumut takana. Kauheasti tappioita ei tullut. Mitä nyt sihteerin reppu, vaihtunut puvuntakki, kaulariipus. Mutta löytynevät kyllä ja vaihtavat omistajaa takaisin piakkoin. Ennen kaikkea meidän pienvene-rahasto sai taas pelkällä "sukeltajien talkootyöllä" hyvän lisän kassaan. 27€! Pantiin melkein paremmaksi kuin Sarven-hylkytalkoiden "tuotos" 27.75€. On ne, aika velikultia, on juu! Pitää viedä parissa erässä kauppaan. Sattuu joku tuttu näkemään ja ounastelee että voi, voi noinko on heikkoa jo elämä. Vain kaksi säkillistä!? Moni asia sai uuden käänteen ja toistettiin varmuuden vuoksi heti useampaankin kertaan. Että menee varmasti perille. Ja unohtuu aamuun mennessä.”

Markku Leinonen

Sukeltajaliiton hallituksen jäsen