Sukeltaja: Päivä meribiologina

Sukeltaja lukee vedenalaisen luontopolun vieraskirjaa. Lari Järvinen Metsähallitus 2014

Päivä meribiologina –tapahtuma sai alkunsa siitä kun Perämeren sukeltajat kärttivät Metsähallitukselta sukellustapahtumaa ja meribiologit sanoivat että töitäkin pitäisi tehdä. Päätettiin sitten yhdistää huvi ja hyöty – sukeltajat pääsivät päiväksi katsomaan, millaista on olla meribiologi.

Matkalla sukellukselle Kemin Urheilusukellusseuran Vesikko –veneellä. Suvi Saarnio Metsähallitus 2014

Kello yhdeksän lauantaiaamuna 2.8.2014 Perämeren kansallispuiston Selkä-Sarven laiturille oli ripoteltu valtava määrä tavaraa – linjaköysiä, vesikiikareita, näytteenottimia, vedenalaisia tablettitietokoneita, koteloituja kameroita, seuloja jne. Tavaroita ympäröivät Metsähallituksen Perämeren meribiologit ja Kemin Urheilusukellusseuran sukeltajat. Tavaroita ihmettelemään ja luentoa kuuntelemaan kertyi myös hyvän sään ja viimeisen lomaviikonlopun paikalle houkuttelemia veneilijöitä.

Metsähallituksen meribiologit esittelevät sukelluksissa käytettäviä työvälineitä urheilusukeltajille. Waltteri Niemelä Metsähallitus 2014

Vaikka sukeltajat käyttävätkin osittain samoja varusteita kuin meribiologitkin – esimerkiksi GoPro-kameroita, koteloituja järjestelmä- ja pokkarikameroita ja kirjoitusalustoja – osa varusteista oli harrastussukeltajille täysin uusia. Innostusta herättivät maailman ensimmäiset vedenalaiset kosketusnäytölliset tablettitietokoneet, Windows Surfacen vedenalainen prototyyppi ja jo myynnissä oleva vedenkestävä Nexus-tabletti. Laitteet kiersivät kädestä käteen pitkin laituria ja herättivät ihmetystä. Tarkoituksena on tulevaisuudessa käyttää vedenalaisia kosketusnäytöllisiä tietokoneita kasvillisuuslinjojen muistiinpanojen tekoon perinteisten käsinkirjoitettujen suherrusten sijaan.

Kemin Urheilusukellusseuran Vesikko II –sukellustukialus valmiina ankkurissa. Waltteri Niemelä Metsähallitus 2014

Meribiologeilta löytyy näytteenottimia joka lähtöön. On pohjaeläinnäytteenottimia erilaisille pohjatyypeille, putkinoudin pehmeälle pohjalle, Kautsky-noudin kovalle pohjalle ja harsopussit kasvillisuuspohjalle. Leviä ja muita kasveja kerätään ns. leväpatteriin eli filmipurkeista askarreltuun näytteenottimeen. Sukellukselle lähdettäessä kaikki näytteenottimet yritetään joko sulloa samaan verkkopussiin tai ripustaa kiinni toisiinsa, jottei sukeltaja näyttäisi joulukuuselta kaikkien näytteenotinten roikkuessa siellä täällä pitkin tasapainoliiviä.

Varusteiden ihmettelyn ja teoriaosuuden jälkeen lähdettiin sukeltamaan. Päivän ensimmäinen sukellus päätettiin tehdä vedenalaiselle luontopolulle. Kohteena se on helppo, jolloin uusia laitteita pääsi kokeilemaan tutulla alueella, jolla itse sukellus ei vaadi suurtakaan keskittymistä.

Pikkujärvisimpukka. Essi Keskinen Metsähallitus 2014

Toiseksi kohteeksi valittiin tuulen suunnan mukaisesti suojaisa puoli Maasarvea, jonne vedettiin sadan metrin mittainen vesikasvillisuuslinja. Linjan on tarkoitus alkaa kasvillisuuden alarajalta eli Perämerellä noin kymmenen metrin syvyydeltä ja yltää sadan metrin matkalla rantaan asti. Näin jyrkkiä rantoja ei pohjoiselta Perämereltä löydy kuin noin kymmenen ja niille on tehty kasvillisuuslinjat jo kauan sitten. Siispä tyydyimme linjaan, joka lähti 3,2 m syvyydestä sadan metrin päästä rannasta ja päättyi rantakivikkoon.

Metsähallituksen meribiologien tehdessä työsukelluksia urheilusukeltajat kävivät kokeilemassa vedenalaisia tablettitietokoneita, GoPro-kameroita ja pokkarikameroita, ottivat ja seuloivat pohjaeläinnäytteitä ja kävivät katsomassa kasvillisuuslinjan tekoa.

Lapsia kiinnosti, mitä seulotuista pohjaeläinnäytteistä löytyy. Waltteri Niemelä Metsähallitus 2014

Sukellusharrastus Perämeren rannoilla ei ole kaikkien heiniä. Hylyt eivät ole syvällä eikä näkyvyys ole yleensä kummoinen. Tänä kesänä Perämeren sukeltajia on hemmoteltu upealla vaakanäkyvyydellä ja tyynillä keleillä, mutta kuten Kemin Urheilusukellusseuran jäsen Hannu Lassila sanoo, ”Perämerellä pitää mennä lähelle pohjaa ja katsella tarkasti. Siellä ne mielenkiintoiset asiat ovat.” Perämeren pientä biologiaa ovat esimerkiksi kilkit, kotilot ja vesiperhosten toukat, joita ei huomaa, jos ei katso läheltä. Näitä ihmeitä katseltiin ja kuvattiin myös Päivä meribiologina –tapahtumassa.

Kemin Urheilusukellusseuran Vesikko II –sukellustukialus valmiina ankkurissa. Waltteri Niemelä Metsähallitus 2014

Päivä oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja mukava molemmille osapuolille. Sukeltajat antoivat kiittävää palautetta ja Metsähallituksen meritiimi sai töitä tehtyä. Lisäksi opimme Kemin Urheilusukeltajien Vesikko II –veneestä lepuuttajien kiinnittämiseen sopivan kikan – veneen sisään nostettuina lepuuttajat kun ovat usein varsin pahasti tiellä kun pitäisi kuljettaa paljon tavaraa tai valmistautua sukellukselle. Tästä lähtien meidänkin veneiden lepuuttajat nostetaan vedestä hakojen varaan kaiteelle. Jorma Vähä Kemin Urheilusukellusseurasta kommentoi Facebookissa: ”Olihan se muuten tuo viikonloppu jotain käsittämättömän HIENOA!!” Pakkohan tässä on hymyillä.

Sukeltaja värkkäilee kameran kanssa. Lari Järvinen Metsähallitus 2014

Ilta sujui saunoittelun ja grillailun merkeissä. Jokainen tapahtuma pitäisi aina päättää vapaamuotoisella illanvietolla. Mielenkiintoiset vedenalaiset havainnot sekä hylyistä että meriluonnosta pääsevät levitykseen ja tietoa vaihdetaan puolin ja toisin. Urheilusukeltajat pysyttelevät ajan tasalla uusien varusteiden suhteen kun taas meribiologit tietävät paljon niistä asioista, joita urheilusukeltajat Perämerellä sukeltaessaan bongaavat.

Tapahtuma oli mukava ja näkee toivottavasti päivänvalon muuallakin Suomessa tulevina vuosina. Kiitoksia aktiivisille sukeltajille!

Essi Keskinen, Meribiologi, Metsähallitus