Lepopäivä. Kun muut painuivat aamulla merelle täynnä suuntaa ja tarkoitusta, jäin loikoilemaan hienosto-apartementtokseemme tarkoituksena syödä ja levätä kunnolla. On viisautta pelata niillä korteilla, jotka omaa, sillä romahdus odottaa aina kulman takana ja vie huolimattoman mennessään, jotain minkä olen oppinut kisamatkoilla kantapään kautta.
Asuntomme sijaitsee rikkaiden suljetussa lomayhteisössä aivan kisasataman yhteydessä, eikä koko kylässä lisäksemme asu muita. Paikan autioituneisuus tuntui erityisen voimallisesti ensimmäisenä iltana, kun olimme katselleet minibussimme ikkunoista jatkuvaa ihmisvilinää katujen vierillä, liikenteessä ja täyteen ahdetuissa linja-autoissa.
Vuokraemäntämme on pahemmanlaatuinen materialisti, mikä on varsin tyypillistä suurten tuloerojen maissa. Hän kertoo sukulaistensa asuntojen hinnat (korkeammat kuin meillä), mitkä ravintolat ovat hienoja ja mitkä eivät, sekä ilmoittaa silminnähden ylpeänä, ettei koko kylässä ole ainoatakaan kauppaa tai avoinna olevaa ravintolaa. Lisäksi lähikylästä, jonne on kolmen vartin kävelymatka, ei saa tulla taksilla, koska rähjäiset ajoneuvot pilaisivat katukuvan (yritimme tätä juomavesikuorman kanssa, mutta kyyti pysäytettiin portilla ja saimme jatkaa jalan).
Hän osoittaa meille palvelijamme Vincentin. Mies näyttää viisaalta ja lempeältä Inkakuninkaalta, jonka vanttera keho on puettu kauhtuneeseen collegehuppariin ja shortseihin. Hänen ryppyiset kasvonsa puhkeavat aurinkoiseen hymyyn kätellessämme, mutta silmissä on surumielinen katse, aivan kun hän olisi nähnyt niillä liikaa. Vincent kantaa varusteemme asunnolta laiturille, perkaa kalat ja tekee ylipäätään kaiken mitä haluamme, ainakin vuokraemäntämme mukaan. Tämä tietenkin tuntuu pahalta tällaisissa skandinaavisen maailmankatsomuksen omaavissa valistuneissa henkilöissä kuten me, mutta emme pane vastaan kun mies on odottamassa satamassa kottikärryineen saapuessamme mereltä.
Vincent asuu takapihallamme pienessä kopissa ja kasvattaa kahta kukkoa. Saimme todistaa joukolla mitä hellyttävintä näkyä, kun Vincent eräänä päivänä halaili kukkojaan ja jutteli niille kuin rakkaille perheenjäsenille, mitä ne varmasti yksin elävälle miehelle edustivatkin. Siitä hetkestä välittyi jokaiselle joukkueemme jäsenelle vahvasti rakkauden lämpö, mikä valoi uskoa hyvyyteen.
Sitten tapahtuu väistämätön. Joku mainitsee seuraavana aamuna meitä tervehtimään tulleelle vuokraemännällemme, että kukot olivat kiekuneet aikaisin. Nainen lupaa huolehtia asiasta.
Me gringot emme halua pahaa, mutta aiheutamme sitä kuitenkin. Minne ikinä menemme jätämme jälkeemme tuhottuja kansakuntia, aviottomia lapsia ja hävitettyä ympäristöä. Olemme norsu posliinikaupassa, eikä mikään voi meitä estää.
Vincent hymyilee meille edelleenkin aurinkoisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta katse hänen lempeissä silmissään on muuttunut astetta surumielisemmäksi. Kuka sanoikaan, että jokainen joka uskaltaa rakastaa antaa elämälle panttivankeja?
Day 5.
Skauttausta. Kalaa löytyi.
Day 6.
Periodi on yltynyt sen malliseksi, että merelle eivät lähteneet kuin suomalaiset ja Kreikan Manolis. Pojat suolasivat kunnolla, me jatkoimme skauttia. Vaikeat olosuhteet. Näkyvyys on pahimmillaan kymmeniä senttejä.
Day 7
Minulla lepopäivä. Keli edelleen kovahko. Pojat suolasivat huolella suojaisessa satamassa ja skauttasivat ensimmäisen päivän kisa-aluetta.
Day 8.
Tajusin tänään, että maisemat eivät ole karmineet minua enää moneen päivään. Ne ovat päässeet sisääni ja muuttuneet pysyväksi osaksi sieluani. Minun täytyy muistuttaa itseäni, että tämä kaikki loppuu aikanaan, ja tulen viettämään taas päiväni toisissa toimissa ja toisessa seurassa.
Täällä paistaa aurinko vain sunnuntaisin, joten tänään oli taas miellyttävän lämmin päivä merellä. Joukkueemme skauttasi molempia alueita hyvällä menestyksellä. Eilinen välipäivä osaltani tosin aiheutti sen, että kroppani luulee taas pääsevänsä niskan päälle ja hangoitteli vastaan siinä määrin, että lepuutin veneessä viimeisen tunnin ennen skautin loppua. Olemme toimineet mielestämme ensimmäistä kertaa ammattimaisesti skautissa ja toiveikkaat kisan suhteen.
Teksti: Juha Siitonen
Kuvat: Jussi Nurmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti