Miten nopeasti divemaster leipääntyy?

Divemasterit ovat sukeltajien matkaoppaita. He valvovat sukellusta, huolehtivat muiden turvallisuudesta ja yrittävät tehdä sukelluksesta mahdollisimman antoisan kokemuksen kaikille. Maissa he toimivat kouluttajan apuna erilaisissa tehtävissä. Näin kuvataan divemasterin työtä. 

Divemaster on se henkilö, jonka pitäisi ottaa ennen sukellusta tilanne hallintaan ja huolehtia, että muutamista yhteisistä käytännön asioista ja säännöistä sovitaan ennen jokaista sukellusta. Kielitaito ei saa olla esteenä tähän ja jos on, silloin divemaster on väärässä paikassa.

Sukellusreissuilla on tullut tavattua divemaster poikineen. Yksi vei pinnan alle kuusi täysin eritasoista sukeltajaa: kaksi haparoi käsi kädessä viidessä metrissä, yksi meni menojaan liemikilpikonnan perässä, yhdellä oli liian vähän painoja, joten hän ei päässyt alas eikä divemasterilla ollut lisäpainoja.

Sitten on divemaster, joka innoissaan tonkii pohjaa, kääntää kivet, työntää pointterin joka koloon, kaivelee, repii esiin ja esittelee kaikki mahdolliset pienet ja isommatkin merenelävät kuvattavaksi.

 
Kerran oli sellainen divemaster, joka ryntäsi räpylät viuhuen itse kuvaamaan ja kiskoi surutta muut sukeltajat sivuun. Siinä liivi vain ratisi, kun pullosta vedettiin ja paiskauduttiin joko korallin päälle selälleen tai pohjaan vatsalleen. Hiukan syntyi sukelluksen jälkeen keskustelua…

Sitten ovat nämä lomailija-divemasterit, joilla ei ole pointteria saati pullonpaukuttajaa, joilla herättää huomiota, jos vaikka nyt valashai tai manta ilmaantuisi nenän eteen. He tutkivat kaikessa rauhassa kynsiään, tsekkaavat jos muistavat paljonko porukalla on ilmaa jäljellä ja/tai käskevät yllättäen nousuun, vaikka kaikilla olisi ilmaa vielä kolmannes.

Me sukeltajat olemme toki kaikki erilaisia (niin kuin divemasteritkin), eikä jokaisen toiveita tietenkään voi huomioida eikä pidäkään. Kainona pyyntönä kuitenkin olisi, että monessa paikassa unholaan jäänyt lyhyt briiffaus pidettäisiin.

 
Ensinnäkin olisi mukava tietää oma divemaster ja oma sukellusporukka vähän aikaisemmin, kuin vasta varusteita pukiessa. Siinä kevyesti jutustellen ja toisiin tutustuen (ollaanhan sitä koko päivä ehkä pienellä paatilla yhdessä) voisi itse varmistaa, että tiimi on suurin piirtein samantasoista, eikä ole tapahtunut mitään virhettä porukkaa jaettaessa.

Hyvä on toki kuulla sukelluskohteen nimi, mutta tärkeämpää olisi kuulla kuinka syvää sukellusta suunnitellaan (vaikka teemmekin aina suoranoususukelluksia, ei ole suotavaa, jos päivän toinen sukellus on se syvä), tehdäänkö seinämäsukellus, monitasosukellus ja jos virtasukellus, millainen virta on odotettavissa, mikä on kyseisen firman käytäntö sukellusajasta (olen ollut pinnan alla jopa 90 min) ja muutaman tärkeän käsimerkin kertaaminen olisi myös paikallaan. Ne kun vaihtelevat hieman sekä maittain että firmoittain. Harvoin jos koskaan kerrotaan toimenpiteistä hätätilanteissa, kuten vaikka jos eksyy porukasta.

 
Jokaisessa työssä tulee joskus se leipääntymisen hetki, ja divemaster saattaa kyllästyä jauhamaan samoista itsestäänselvyyksistä neljä kertaa päivässä. Viimeistään silloin, kun suurin osa porukasta on tuttua ja kokenutta, jää briiffaus tekemättä. Siellä paatin nurkassa istuu sitten kaksi sukeltajaa huulet pyöreinä.

Sukeltaminen on kuitenkin sen verran vaativa harrastus, että mitään asiaa ei saisi pitää itsestään selvyytenä. Sukeltaessaan ihmiset tuppaavat innoissaan unohtamaan kaikki ohjeet ensimmäisen värikkään kalan nähdessään. Kuten minä, kun lähdin hain perään syvään sineen, kunnes tajusin mitä olin tekemässä. Tai kuinka ensimmäisellä sukelluksella sinä vuonna paatin vierellä riisuin ensimmäiseksi liivin ja painuin pohjaan kuin kivi. Onneksi syvyyttä oli vain neljä metriä. Koskaan sen jälkeen en ole unohtanut antaa painovyötä ensimmäiseksi veneeseen.

Matkoilla viivytään samassa paikassa useita päiviä ja sukelletaan monta kertaa. Ensiarvoisen tärkeää olisi, että voi luottaa divemasteriin ja hänen taitoihinsa pinnan alla – silloin kertoo eteenpäin paitsi mukavasta paikasta ja onnistuneista sukelluksista myös loistavasta divemasterista!

Väitän, että divemaster viihtyy itse paremmin sekä työssään että sukelluksillaan, jos hän alusta asti opettaa itselleen sopivan briiffaustyylin, niin mitään tärkeää ei unohdu.

Teksti ja kuvat: Tuija Friman, joka sukeltaa vain lämpimissä vesissä