Vapepaa ja yhteistoimintaa

2.–4.5. Kesälahdella järjestetyn Vapepa-sukeltajakurssin alkusanat lausuttiin marraskuussa 2013. Muutamat ihmiset olivat kiinnostuneita koulutuksesta, ja päätimme Sami Kuivaisen kanssa, että tokihan me kurssi järjestetään. Myös Kari Savolainen ja Heikki Kokko lupautuivat kouluttajiksi, joten meillä oli jälleen koossa erinomainen kouluttajatiimi. Ajankohta lyötiin lukkoon ja suunnittelu aloitettiin.

Ajankohdan varmistuttua laitoin joulukuussa 2013 sähköpostia paikallisille viranomaisille heidän halukkuudestaan osallistua kurssin yhteydessä järjestettävään harjoitukseen. Rajavartiolaitos, pelastuslaitos ja poliisi vastasivat nopeasti, että he kaikki osallistuvat mielellään harjoitukseen. Pian tuli yhteydenotto myös meripelastusseurasta ja lentopelastusseurasta. Myös he olisivat tulossa mukaan harjoitukseen. Vapepan Keski-Karjalan paikallistoimikunnan osallistuminen harjoitukseen varmistui jo tätä ennen.

Laadimme tammikuussa 2014 yhteistoimintaharjoituksen harjoitussuunnitelman ja organisaatiokaavion. Ensimmäisessä viranomaisten kanssa pidetyssä harjoituspalaverissa helmikuussa 2014 viranomaisilta tuli muutamia toiveita mm. johtokeskuksen sijoittumisesta Kiteen palolaitokselle. Viranomaisten toiveet huomioitiin, ja maaliskuussa meillä oli varsin selkeä käsitys mitä olemme tekemässä.

Kurssiviikonloppu meni hyvin. Kurssi järjestettiin Karjalan Kievarilla. Yli kymmenen vuoden kokemusten perusteella sekä poliisin että pelastusviranomaisten luennot olivat parasta, mitä olemme tähän mennessä kuulleet. Kurssille järjestettiin myös Virve- ja Pepa-VHF-koulutus, johon osallistui sukeltajakurssin lisäksi yli 20 paikallista Vapepa-toimijaa. Omien kouluttajiemme osaamisen tiesimme, se oli taattua laatua. Muutoin Vapepa-sukeltajakurssi noudatteli tuttua kaavaa. Kurssille osallistui kahdeksan uutta Vapepa-sukeltajaa Keski-Karjalasta, Savonlinnasta ja Kouvolasta.

Yhteistoimintaharjoitus toteutui sunnuntaina 4.5. Kesälahden Piikkeensalmessa oli sattunut kuvitteellinen kahden veneen yhteentörmäys. Onnettomuudessa oli osallisena yhteensä kahdeksan henkilöä. Alkuvaiheen pelastustoimia johti pelastustoimi, joka pelasti kahden yksikön voimin vedestä kolme uhria. Rajavartiolaitoksen koirapartio löysi yhden uhrin saaresta. Kun johtovastuu oli siirtynyt poliisille, lentopelastuksen toinen kone havaitsi pian yhden uhrin kaislikossa. Lentopelastus ohjasi pelastuslaitoksen yksikön uhrin luo.

Rajavartioston ja meripelastuksen aluksilta operoineet Vapepa-sukeltajat löysivät kaksi hukkunutta. Vapepan koira sai vainun maastoon kadonneesta ja muita Vapepa-ryhmiä oli mm. ensiavussa, muonituksessa, viestinnässä ja maastoetsinnässä. Yhteensä harjoitukseen osallistui viranomaiset mukaan lukien noin 65 henkilöä.

Harjoituksen johto toimi Kiteen paloasemalla noin 25 km päässä tapahtumapaikalta. Järjestely todettiin hyväksi ja erityisesti kommunikaatiota ja viestiyhteyksiä kiiteltiin. Mainittakoon, että harjoitukseen ei tehty erillistä viestisuunnitelmaa. Harjoitus meni hyvin ja on varma, että kaikki osapuolet oppivat jotain. Parannettavaakin jäi ja pienet parannustarpeet ovat tiedossa. Yksi tärkeimpiä harjoituksen tavoitteita oli Vapepan ja eri viranomaisten yhteistoiminnan parantaminen. Tämä tavoite saavutettiin ja osoitimme samalla, mihin Vapepa ja Sukeltajaliitto pystyvät.

Teksti: Erno Olkkonen, Vapepa-sukeltajakurssin vastuukouluttaja, harjoituksen koordinaattori
Kuvat: Marjaana Aarnio

Introvaihtokauppaa - Simput Moguleina

Simpuilla ja Melamoguleilla (melontaseura Salon Seudun Melamogulit ry) on jo pitkään ollut uimahallivuoro samaan aikaan. Eräänä helmikuisena torstai-iltana Tuukka totesi uimisen lomassa, että olisi mukava päästä joskus koittamaan kajakeilla melomista. Saman tien poikettiin tervehtimään naapurialtaan väkeä ja ehdotettiin vaihtokauppaa, jossa Simput järjestää Melamoguleille sukellusintron ja Melamogulit Simpuille melontaintron. Maaliskuusta varattiin kaksi peräkkäistä torstai-iltaa ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. 

Jari Liimatainen opastaa Tiia Åkerfeltia melonnan alkuun.

Sukeltamista kävi kokeilemassa kahdeksan Melamogulia ja kajakeilla melomista kymmenkunta Simppua. Ilta aloitettiin lyhyellä teoriakatsauksella, jossa Melamogulit kertoivat lajistaan, neuvoivat kajakin ja melan oikeaoppista käyttöä ja näyttivät, miten kajakkiin pääsee kyytiin sitä kaatamatta. Kun kajakkien säädöt oli saatu Simpuille sopiviksi, päästiin tositoimeen. Pian uima-allas näyttikin huvipuiston törmäilyautoradalta, jossa autojen sijasta liikuttiin kajakeilla. 

Kajakilla liikkuminen vaatii aloittelijalta tiukkaa keskittymistä, kuten Mika Böösin ilmeestä voi päätellä.

Loppuyhteenvetona todettiin, että tämäkin on hauska laji ja yhteisistä introista Melamogulien kanssa voisi tehdä vaikka perinteen.

Minkä lajin kanssa teidän seuranne voisi tehdä introvaihtokaupat?

Teksti ja kuvat: Olli-Pekka Juhantila, Sukellusseura Simppu ry

Asikkala on the Rocks 2014

Kirjoittanut Antero Joki. Kulunut talvi oli varsin jännittävä, varsinkin jos aikomuksena oli järjestää kansainvälinen vapaasukelluksen jääsukellustapahtuma maaliskuun lopulla. Järjestäjän ominaisuudessa jännitin koko talven jäiden kestävyyttä. Netistä katselin pitkin talvea Ilmatieteenlaitoksen selvityksiä jään paksuudesta, ja viimeisimmät havainnot jään paksuudesta kävin tekemässä itse paikan päällä pari viikkoa ennen tapahtumaa. Normaalitalvena jään paksuus on Päijänteen Kinisselällä maaliskuun viimeisinä päivinä noin 40–50 cm, nyt hädin tuskin 15 cm. No, avannot oli toki paljon helpompi tehdä kuin aiemmin.

Kuva: Pekka Tuuri

Asikkala on the Rocks sai taas muutaman uuden ulkomaalaisvieraan innostumaan ja toteuttamaan unelmansa jään alla sukeltamisesta. Siinä on todella jotain taianomaista. Tänä vuonna olosuhteet olivatkin aivan uskomattomat. Auringon paistaessa täydellä voimallaan siniseltä taivaalta ohuen jääkannen alla oli satumainen tunnelma. Valoa oli veden alla todella runsaasti, kun jään päällä ei ollut hitustakaan lunta. Koko jääkansi oli kuin suuri valkokangas, johon siellä seisovat ihmiset loivat upeita varjokuviaan. En ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.

Ulkomaalaiset vieraamme saivat varmasti vaivansa palkaksi hienon kokemuksen. Heistä mainittakoon mm. Stig Severinsen, joka voidaan lukea jo vakiokalustoon, sillä hän on ollut mukana joka kerta. Stig on tehnyt Guinnessin maailmanennätykset pituussukelluksessa jään alla niin märkäpuku päällä kuin ilmankin. Varsinainen jäämies!

Kuva: Pekka Tuuri

 
Kaukaisin vieras oli Japanista, siro Tomoka Fukuda, jolla on hallussaan useita MM-tason mitaleita vapaasukelluksesta. Lisäksi paikalle oli saapunut maajoukkueen jäseniä niin Iso-Britanniasta, Ranskasta kuin Sveitsistäkin, kansainvälisen vapaasukellusliitto AIDA Internationalin henkilöstöä sekä ihastuttava vaimoni Ekaterina Romanova, joka oli kokeillut jään alle sukeltamista jo 7-vuotiaana. Tähän vielä päälle kotimaiset vapaasukeltajat ja tällä kertaa myös muutamat laitesukeltajat. Mahtavaa sakkia kaikki!

Kuva: Pekka Tuuri

 Päivä oli upea, ja sen kruunasi yhteinen illallinen ja perinteinen keilaus Flamingon Bowlcircuksen viihtyisissä tiloissa. Kiitos jälleen kerran, Kaj! Ensi vuosi on jo mielessä, ja toivottavasti silloin ei tarvitse jännittää yhtä paljon jäätilanteen kanssa. Juotavan hyvä Päijänne kiittää ja kuittaa.

Antero Joki

Kuva: Pekka Tuuri

Mitä kuuluu kilpalajeille?

Vuosi 2014 on pyörähtänyt käyntiin, ja kilpalajien osalta on myös ehditty käynnistellä kuluvaa vuotta. Hämeenlinnassa pidettiin No Fins -vapaasukelluskisat, joissa kilpailtiin staattisessa hengenpidätyksessä sekä pituussukelluksessa ilman räpylöitä. Uppopallovuosi käynnistyi perinteisellä Rixu-cupilla, ja myös yksi SM-sarjakierros on jo ehditty pelata. Uppopallon osalta lähitulevaisuutta on myös helmikuun viimeisenä viikonloppuna Turussa pidettävät PM-kilpailut. Sukelluskalastajien kilpailukalenteri lyödään lukkoon helmikuun aikana, ja räpyläuinnissa on havaittavissa mielenkiintoista kuohuntaa, kun klassisen uinnin kilpailuihin pyritään järjestämään myös räpyläuintistartteja.

Viime vuonna laadittu ja tämän vuoden alusta voimaan tullut Sukeltajaliiton strategia määrittelee kilpalajien osalta seuraavaa:

• Sukelluksen kilpailulajeista pyritään saamaan helpommin lähestyttäviä tuomalla niitä esille etenkin nuorisotapahtumissa.
• Kilpailulajien yhteistoimintaa tehostetaan lajirajat ylittävällä vuoropuhelulla ja osaamisen jakamisella.
• Huipputason urheilijoille ja valmentajille annetaan mahdollisuuksia syventää osaamistaan asiantuntijapalveluiden avulla.
• Kilpailulajeja pidetään esillä, ja kilpailujen tuloksia julkaistaan Sukeltajaliiton viestintäkanavissa sekä tarjotaan medialle julkaistavaksi.
• Liitto ei hyväksy dopingin käyttöä urheilussa. Liitto sitoutuu noudattamaan kulloinkin voimassa olevia urheilun antidopingsäännöstöjä ja pyrkii omalla toiminnallaan edistämään puhdasta urheilua.

Toiminnan tavoitteena on paitsi kehittää lajeja itsenäisesti, myös tehdä yhteistyötä lajien kesken. Vuosi 2014 tulee näyttämään näiden tavoitteiden valossa erittäin antoisalta. Otetaanpa muutamia esimerkkejä, mitä on kaavailtu.

Kilpalajien tuominen lähemmäs nuorisotoimintaa

Liiton jäsenistössä tapahtuu pieni murros aina siinä vaiheessa, kun kasvetaan norppaiästä ulos. Luonnollisena jatkumona on laitesukeltaminen, mutta jos nuori ei koe sitä omakseen, koko sukellusharrastus jää helposti pois. Sukeltajaliiton alta löytyy kuitenkin upeita kilpalajeja, joiden myötä sukellusharrastusta voi jatkaa vaikka laitesukeltaminen ei kiinnostaisikaan - tai miksei myöskin sen ohella. Perinteisesti ongelmana on kuitenkin ollut hankala "sisäänpääsy" kilpalajeihin - omalla norppaohjaajalla ei välttämättä ole oikeanlaista tietotaitoa, omassa seurassa ei harrasteta kilpalajeja tai harrastajamäärät ovat niin pienet ettei realistista mahdollisuutta järkeviin harjoituksiin ole. Syitä voi olla monia, mutta uskoisin että suurin tekijä on siinä, että kilpalajit koetaan jotenkin etäisinä.

Tätä ongelmaa taklataan yhteistyöllä Nuorisovaliokunnan kanssa. NuVaKun toimesta on kasattu ryhmä, joka toimii linkkinä kilpalajien ja nuorten välillä. Tekeillä on mm. ohjeistus vapaasukellusharrastukseen tutustumisesta nuorille sekä lajiesittelyjä tulevissa nuorten tapahtumissa. Kuten rivien välistä saattaa lukea, tämän kaiken tavoitteena on tehdä kilpalajeista helpommin lähestyttäviä ja sitä kautta saada lisää nuoria harrastajia lajeille.

Kilpalajien yhteistoiminta

Viime syksyn suunnittelukokouksessa ja tämän vuoden avauskokouksessa oli ilo huomata, että aitoa tekemisen halua löytyy lajien kehittämiseksi. Vaikka lajit ovat keskenään erilaisia, niiden kanssa painitaan monesti samantyyppisissä ongelmissa. Tavoitteena on, että joka kerta ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, vaan voitaisiin keskittyä ratkomaan ongelmakohtia kaikkia lajeja hyödyttävällä, keskitetyllä tavalla. Lähitulevaisuudessa kokoonnumme yhteen kilpalajien edustajien kanssa ja viemme suunnitelmia edelleen kohti konkretiaa.

Kilpalajeja yhdistävässä hallitapahtumassa on tarkoitus pitää esittelyjä kaikista lajeista ja näyttää harrastajille ja yleisölle, mitä kaikkea Sukeltajaliiton kilpalajien piirissä puuhataan.

Vapaasukeltajat ja sukelluskalastajat virittelevät yhteistä toimintaa kesäleirillä, jossa vapaasukeltajat valmentavat sukelluskalastajiamme parempiin sukellussuorituksiin. Tavoitteena on, että muutkin kuin kreikkalaiset löytävät turskia Suomesta ;)

Myös kilpailumääräysten saattaminen ajan tasalle kuuluu tähän kategoriaan. Nykyiset kilpailumääräykset ovat yli kymmenen vuoden takaa, eivätkä ohjeet ole kaikilta osin enää relevantteja.

Kilpailutapahtumien videoinnissa ja niiden lähettämisessä livenä nettiin on varmasti siinäkin paljon yhteisiä intressejä, joita kannattaa hyödyntää yli lajirajojen.

Huipputason urheilijoiden osaamisen kehittäminen

Kaikkien lajien maajoukkue-edustajien ja -valmentajien yhteisessä valmennuspäivässä pyritään herättelemään ajatuksia tehokkaammasta ja tuloksellisemmasta treenaamisesta sekä ylipäätään tasapainoisemmasta elämästä urheilijana. Koska kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannata tehdä itse, osaamisen kehittämisessä tullaan käyttämään myös ulkopuolisia ammattivalmentajia. Tämä mahdollistaa valmentajien keskittymisen lajikohtaiseen osaamiseen, joka meillä on perinteisestikin ollut hyvissä kantimissa. Ulkopuolista luennoitsijaa koeponnistettiin jo uppopallon maajoukkue-edustajien kanssa, ja palaute oli positiivista.

Työlistalla on myös Valmentajan polku -tyylisen apuvälineen luominen, joka auttaisi valmentajaa määrittämään oman osaamisensa ja kehityskohteensa, jotta hän pystyisi entistä täyspainoisemmin auttamaan urheilijoita kohti tavoitteita.

Kilpalajien näkyvyyden kehittäminen

Lajit alkavat olla lähempänä harrastajiaan sosiaalisen median ja omien nettisivujen myötä. Myös suhteet ulkoisiin medioihin ovat aiheuttaneet hyväksyvää nyökyttelyä. Parannettavaa kuitenkin on. Toivottavaa olisi, että keskeiset kisatulokset päätyisivät myös Sukeltajaliiton kanavien kautta julkaistaviksi. Tämä antaa vastuuta paitsi valiokunnille, myös kisatapahtumien järjestäjille. Tämän osalta ei vielä ole kuin karkeita suunnitelmia, mutta allekirjoittanut ja Kristiina toimistolta sparraavat mielellään tämän asian tiimoilta. Vaikka mikään kilpalajeistamme ei saavuttaisikaan lätkän tai futiksen harrastajamääriä, niin ei se lajeista tee yhtään sen vähempää mielenkiintoisia.

Antidopingtyö

Liiton edustusurheilijat sitoutuvat noudattamaan kulloinkin voimassa olevaa antidopingsäännöstöä, ja Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry tulee jatkossakin tekemään pistotarkastuksia maajoukkueleireillä ja kisatapahtumissa. Myös kilpailulisenssiä ostava urheilija sitoutuu noudattamaan antidopingsäännöstöä, vaikka ei maajoukkueen edustajana toimisikaan. Lähtökohtaisesti jokaisen kilpailevan urheilijan tulisi pitää huolta siitä, että urheilee puhtaasti. Tietämyksessä on varmasti monenlaisia aukkoja, mutta niitä pyritään täyttämään esim. jakamalla antidopingohjeistuksia maajoukkueurheilijoille. Lisäksi ADT järjestää urheilijoille koulutuksia, joita tullaan mahdollisesti hyödyntämään tietämyksen jakamisessa.

Huoh. Tekstistä tuli pitkä kuin nälkävuosi, mutta toivottavasti jaksoit lukea!

Tällaisia suunnitelmia ja toimia vuosi 2014 tulee siis pitämään sisällään kilpalajien osalta. Tekemistä on paljon, mutta intokin on onneksi kova! Jos haluat jakaa ajatuksia tämän tiimoilta tai jopa ottaa koppia jostain asiasta, niin tule rohkeasti nykäisemään hihasta =)

Loppuun vielä sekalainen kokoelma linkkejä. Todennäköisesti unohdin jotain, mutta kuten huomaat, lajeilla on kyllä näkyvyyttä jonkin verran jo nykyisellään. Miten saataisiin suuri yleisö kiinnostumaan?

Sukeltajaliiton kilpailulajit
Uppopallovaliokunnan sivut
Räpyläuintivaliokunnan sivut
Freediving Team of Finlandin sivut ja foorumi
Team Kampelan sukelluskalastussivut ja foorumi
Touhula.net sukelluskalastussivut
Vapaasukellus Facebookissa
Räpyläuinti Facebookissa
Sukelluskalastus Youtubessa (yksi lukemattomista)
Vapaasukelluksen MM-kisojen blogi
Nuorten uppopallomaajoukkueen blogi

Uppopallovuosi 2014 käyntiin perinteisessä Rixu-cupissa

Rixu-cup on perinteisesti avannut uppopallovuoden ja kerännyt monentasoisia joukkueita Riihimäelle, sekä Suomesta että ulkomailta. Parhaimpina vuosina kaksipäiväisenä pidetty turnaus on osanottajamäärien hieman pienentyessä ja asettuessa noin kymmenen joukkueen tuntumaan pidetty jo vuosia yhden päivän mittaisena. Tänä vuonna turnaukseen osallistui tasan kymmenen joukkuetta, joihin kuului myös kaksi naisten joukkuetta sekä yksi edustaja ulkomailta, Bromma Caviar Tukholmasta.

Isäntäseura Riihimäen Urheilusukeltajien yhteisponnistuksena järjestämä turnaus on vedetty läpi jo niin monta kertaa vuosien saatossa, että järjestelyt tuntuivat onnistuvan kuin itsestään, vaikka varsinaista vetovastuuta ei ollut erikseen kellekään annettu. Pelialue oli laitettu kuntoon jo edellisenä iltana, joukkueet, tuomarit ja toimitsijat saatiin paikalle, pelit kuvattiin ja heijastettiin uimahallin kahvilaan viritetylle screenille ja koko pitkä päivä sujui suunnitellun aikataulun mukaisesti. Järjestelyistä tulikin kiitosta, ja kootut kiitokset vielä allekirjoittaneenkin osalta koko sekalaiselle järjestelytoimikunnalle lienevät enemmän kuin paikallaan. Hienosti toimittu, tytöt ja pojat!

Myös jäähypenkeillä juhlistettiin kansainvälistä tunnelmaa

Suurin osa peleistä oli yllättävän tasaisia, vaan eipä suhteellisen lyhyt kahdentoista minuutin peliaikakaan toisaalta antanut aineksia suurille maalieroille. Isäntäseura oli tyly vieraille, ja miesten sarjan voittajaksi selviytyi Riihimäen Urheilusukeltajat. Hopea matkasi Hämeenlinnaan ja Pronssi Tukholmaan. Naisten ja nuorten yhdistettyyn sarjaan osallistui vain kaksi joukkuetta, jotka kuitenkin pelasivat oman tynkäsarjansa lisäksi myös miesten sarjassa. Nasut pokkasi kirkkaimmat mitalit, ja Najadit hopeiset.

Tampere-RiUSuk - vapaapallo valkoisia vastaan

Pelien välissä jaettiin maajoukkueiden edustajille ja valmentajille myös arvokasta tietotaitoa, kun Optimal Performancen Joni Jaakkola kävi pitämässä luennon tuloksellisesta treenaamisesta ja tasapainoisesta elämästä.

Tuhtia asiaa...

...ja tiukkaa keskittymistä.

Uppopallon kaltaisessa marginaalilajissa, jossa kaikki tapahtuu pienissä ympyröissä, oman toimen ohella ja harrastelijapohjalta, on tarpeen aina toisinaan katsahtaa myös oman altaan ulkopuolelle ja hakea vinkkejä ja virikkeitä ja tutkailla miten asioita tehdään muualla. Joni pystyikin ammattivalmentajan pitkällisellä kokemuksella herättämään ajatuksia treenaamisesta, ruokavaliosta, levosta sekä kehonhuollosta. Kysymyksiä sateli ja keskustelu kävi vilkkaana vielä pitkään luennon jälkeenkin, ja etenkin naisten maajoukkueen edustajat olivat ihastuttavan aktiivisia ja hyvin perillä asioista.

Innokkaimmat pääsivät fanikuvaan Jonin kanssa =)

Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä, kiitokset kaikille tavalla tai toisella mukana olleille!

Leikkii raakkujen kanssa

Jokihelmisimpukoita Hyrynsalmella - Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013.

Koulutettu tutkimussukeltaja – mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää? Jos sen päätyö on olla Metsähallituksen meribiologi ja tehdä vedenalaista habitaattikartoitusta, sitä voi lisäksi käyttää ainakin vedenalaisten luontopolkujen rakentamisessa, järvien kulttuuriperinnön kartoittamisessa, sukeltajatapahtumien järjestämisessä ja monessa muussa. Tuohon muu –kategoriaan kuuluvat syksyn raakkukartoitukset, joita lähdin tekemään kollegani Pekka Lehtosen kanssa Hyrynsalmelle.

Kainuun Helmenkalastajat –hanke ammentaa nykyisin elävien raakkujen etsinnät historiallisen helmenkalastuksen pohjalta. Oletusarvona on, että kun raakku eli jokihelmisimpukka suojeltiin vuonna 1955, se on silti saattanut säilyä monilla samoilla paikoilla, josta sitä aikanaan kalastettiin helmien toivossa. Raakkuhan on pitkäikäinen laji, parhaimmillaan se saattaa elää yli 200 vuotta. Elinkiertonsa elinympäristön suhteen se on kovin vaativa, ja uusia pieniä raakkuvauvoja saikin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Pekka etsii raakkuja vesikiikarilla - Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Päästiinhän sitä sentään sukeltamaankin! GoPro -kameralle on rakennettu kätevä ja käsiinsopiva valkoinen kehikko, eikä kamera tärise juuri lainkaan. Essi Keskinen / Metsähallitus 2013.

Syyskuun loppupuolella minä ja Pekka pakkasimme Toyota Hilux –maasturin pitkän takaluukun täyteen sukellusvarusteita, peräkärryyn mahdutettiin mönkijä ja sen kärry sekä kumivene moottoreineen. Kainuun Helmenkalastajat –hanke halusi mukaan sukeltajia, moni raakkujoki kun on syvä ja leveä. Kainuun hankkeen edetessä tulimme pikemminkin siihen johtopäätökseen, että Kainuusta on puuttunut jokia kun kaiken maailman puropahaset on nimetty joiksi. Suurin osa työstä tehtiinkin kahlaamalla (=konttaamalla ja ryömimällä) ja vesikiikarilla kivien väleihin tiiraillen.

Päästiinhän sitä kuitenkin sen verran sukeltamaankin, että mukaan tulleet pullot saatiin työrupeaman aikana käytettyä tyhjiksi. Hedelmällisin sukellus tapahtui Tuomijoella, johon oli kutsuttu mediaa paikalle.

Kivimppu yrittää piilotella sukeltajalta. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Tuomijoella on mutka nimeltä Sandy, Hiekkainen, paikallisten mukaan Sändi. Joki tekee hurjan mutkan lähes pystysuoran yli kymmenen metrin korkuisen hiekkatöyrään alapuolella. Kumivene laskettiin alajuoksulta, pakattiin sukeltajilla ja sukellusvälineillä ja ajettiin yläjuoksulle Sändille, missä toimittajat jo odottelivat.

Sukellusvarusteet päälle ja Essi laidan yli veteen. Mennessäni ajattelin, että eipä ole juuri toivottomamman näköistä raakkupaikkaa, leveä ja hitaasti virtaava hiekkapohjainen ruskeavetinen joki. Ensimmäinen jokihelmisimpukka löytyi kuitenkin lähes heti ja media oli innoissaan. Samalla reissulla löytyi pikkujärvisimpukoita, kaljatölkkejä, eväsrasioita ja kahvipannu.

Rapu saapui katsomaan sukeltajaa. Pekka Lehtonen / Metsähallitus 2013

Täytyy myöntää, että meribiologin mielestä oli varsin eksoottista sukeltaa välillä myös jokien ja purojen pohjia kaukana Kainuun vaaramailla. Järvisieni kasvatti eksoottisia vihreitä ”sormiaan” pohjassa, majavat rakentelivat patojaan, mutuparvet vilahtelivat vesisammalten seassa ja sorjat tammukat ja harrit lepäilivät akanvirroissa.

Jos haluat tietää enemmän raakkujen ihmeellisestä elämästä, käy kurkistamassa blogi osoitteessa

http://www.metsahallitusmerella.blogspot.fi/2013/09/paivani-raakkuna-perameren-meritiimin.html

Ensi syksynä taas uudelleen, kun hankkeen maastotyöt jatkuvat!

Essi Keskinen

Meribiologi, Metsähallitus

Hyvä tunnelma Kemin aluetapaamisessa

/Kirjoittanut Markku Leinonen/ 

Sukeltajaliitto järjesti yhteistyössä Kemin urheilusukeltajien kanssa pohjoisen aluetapaamisen 16.11.2013. Tilaisuudessa ohjelmassa oli esitelmiä ja Sukeltajaliiton toimintaa tänään ja tulevaisuudessa. Pääpaino oli kuitenkin pohjoisen sukellusseurojen toimintaan liittyvissä asioissa. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 20 henkilöä 10 sukellusseurasta.

Tilaisuuden aluksi Metsähallituksen tutkija Essi Keskinen kertoi retkeilyalue Hossan vesistöjen tutkimuksista ja kartoituksista sukeltamalla. Museoviraston Sallamaria Tikkanen kertoi viime kesänä Kemin edustalla tapahtuneesta hylkykartoituksesta, jossa pohjoisen seurat olivat olleet aktiivisesti mukana. Lisäksi Sallamaria kertoi muistakin Museoviraston hylkyprojekteista mm. Vrouw Maria, St. Mikael ja Kronprins Gustaf Adolf. 

Vrouw Marian ja St. Mikaelin hylyistä on parhaillaan menossa näyttely Turun Forum Mariniumissa nimeltään Mereen menetetyt – Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina. Näyttelyssä voi tutustua Vrouw Maria -hylkyyn 3D-animaatiossa, joka ”melkein” vastaa sukeltamista hylyllä. Näyttely jatkuu 6.4.2014 saakka. Kronprins Gustaf Adolf -hylky löytyy Museoviraston ylläpitämästä vedenalaisesta puistosta Helsingin edustalla. Puistoon on vapaa pääsy. Lisäksi tulossa on myös Kannu ja kirkonkello – hylkytarinoita keskiajalta -näyttely Suomen merimuseossa 9.5.2014–18.1.2015. Näistä projekteista ja näyttelyistä löytyy lisätietoa Museoviraston Internet-sivuilta. Esitelmät olivat mielenkiintoisia ja herättivät paljon keskustelua.

Iltapäivän osuudessa toimin itse vetäjänä, ja siinä käsiteltiin Sukeltajaliiton ja pohjoisten seurojen toimintaa tänään ja tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli hyvä henki. Moniin kysymyksiin saatiin tyydyttävä vastaus. Muutaman kysymykseen/ehdotukseen jäätiin kuitenkin vielä odottamaan vastausta. Nämä asiat toimitetaan muistiona Sukeltajaliiton hallitukselle.

Kemissä juhlittiin myös Kemin urheilusukeltajien 40-vuotispäivää. Juhlassa seura palkitsi seuratyössä ansioituneita jäseniään. Juhlassa vieraili tietysti myös Joulupukki, joka jakoi tilaisuuden naisväelle pienet selviytymispaketit – kun miesväki on aina sukeltamassa.

Lopuksi vielä seuran puheenjohtajan, Jorma Vähän ”pakina” juhlien jälkeen:

”Näin sitä on sitten juhlahumut takana. Kauheasti tappioita ei tullut. Mitä nyt sihteerin reppu, vaihtunut puvuntakki, kaulariipus. Mutta löytynevät kyllä ja vaihtavat omistajaa takaisin piakkoin. Ennen kaikkea meidän pienvene-rahasto sai taas pelkällä "sukeltajien talkootyöllä" hyvän lisän kassaan. 27€! Pantiin melkein paremmaksi kuin Sarven-hylkytalkoiden "tuotos" 27.75€. On ne, aika velikultia, on juu! Pitää viedä parissa erässä kauppaan. Sattuu joku tuttu näkemään ja ounastelee että voi, voi noinko on heikkoa jo elämä. Vain kaksi säkillistä!? Moni asia sai uuden käänteen ja toistettiin varmuuden vuoksi heti useampaankin kertaan. Että menee varmasti perille. Ja unohtuu aamuun mennessä.”

Markku Leinonen

Sukeltajaliiton hallituksen jäsen